Päivitetty 08/26
Toipuminen ei tarkoita paluuta entiseen
Auttamistyössä ollaan usein kivun, menetysten ja sellaisten kokemusten äärellä, joita ihminen ei olisi koskaan valinnut. Traumainformoitu työote tuo näihin kohtaamisiin ymmärrystä, turvallisuutta ja toivoa. Se ei lupaa, että vaikeista kokemuksista seuraa jotakin hyvää. Sen sijaan traumatietoisuus auttaa luomaan olosuhteita, joissa elämä voi vähitellen jatkua ja ihminen löytää omat tapansa selviytyä, toipua ja ehkä myös alkaa tarkastelemaan koettua toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin.
Toipuminen ei välttämättä tarkoita paluuta siihen, millaista elämä oli ennen koettua kriisiä tai vaikeaa aikaa. Joskus se merkitsee uudenlaisen suhteen rakentamista itseen, toisiin ja omaan elämäntarinaan. Menetettyä ei tarvitse nimetä lahjaksi eikä kärsimykselle tarvitse löytää tarkoitusta. Toivo voi alkaa pienemmästä, usein hyvinkin pienistä oivalluksista: kokemuksesta, että tapahtunut ei yksin määritä tulevaisuutta.
Toivo ei synny siitä, että kaikki muuttuu. Se alkaa siitä, että jokin voi muuttua.
Mitä resilienssi tarkoittaa?
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä sopeutua, säilyttää toimintakykyä tai löytää sitä uudelleen vaikeissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Se ei ole jokin pysyvä luonteenpiirre, jota ihmisellä joko on tai ei ole. Resilienssi on ajan, elämäntilanteen ja ympäristön mukana muuttuva prosessi.
Ihmisen voimavaroilla ja opituilla taidoilla on merkitystä kyvylle toipua tai selvitä vaikeuksista, mutta resilienssiä ei pidä ymmärtää yksilön sisukkuudeksi tai kyvyksi kestää kohtuuttomia olosuhteita. Resilienssi rakentuu myös ihmissuhteissa, yhteisöissä ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Turvallinen läheinen, riittävä toimeentulo, lepo, oikea-aikaainen hoitoon pääsy ja avun saaminen, mielekäs tekeminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja kokemus yhteisöön kuulumisesta voivat kaikki kannatella silloin kun on vaikeaa.
Siksi kysymys ei olekaan vain siitä, kuinka vahva ihminen on. Yhtä tärkeää on kysyä:
- Millaisten olosuhteiden keskellä hänen odotetaan selviytyvän?
- Millaisia voimavaroja ja turvallisia ihmissuhteita hänellä on käytettävissään?
- Mitkä rakenteet tukevat häntä ja mitkä kuluttavat hänen voimavarojaan?
- Missä hän voi levätä ja tulla kannatelluksi?
Avun pyytäminen ja vastaanottaminen eivät osoita resilienssin puutetta. Ne voivat olla sen keskeisiä ilmenemismuotoja.
Mitä posttraumaattinen kasvu tarkoittaa?
Posttraumaattisella kasvulla tarkoitetaan myönteisiä psykologisia muutoksia, joita joillekin ihmisille voi kehittyä heidän kamppaillessaan traumaattisen kokemuksen tai muun vakavan elämänkriisin seurausten kanssa. Muutos voi näkyä esimerkiksi syventyneenä myötätuntona, ihmissuhteiden uudenlaisena arvostamisena, muuttuneina elämänarvoina, oman toimijuuden vahvistumisena tai uusina mahdollisuuksina ymmärtää koettua ja elettyä.
Posttraumaattinen kasvu ei ole jotakin resilienssiä enemmän eikä toipumisen korkein aste. Resilienssi ja posttraumaattinen kasvu kuvaavat osittain erilaisia ilmiöitä, ja niiden suhde vaihtelee ihmisestä ja tilanteesta toiseen. Kasvua voi tapahtua samalla, kun ihminen kokee edelleen surua, pelkoa tai traumaperäisiä oireita. Myönteinen muutos ei tee kokemuksesta hyväksyttävää eikä poista sen aiheuttamaa kipua.
Kaikki eivät koe posttraumaattista kasvua, eikä sitä tule odottaa. Ihmisen ei tarvitse kasvaa kärsimyksestään osoittaakseen toipuneensa tai selviytyneensä oikein. Joskus merkittävä saavutus on se, että elämä muuttuu vähitellen edes hieman turvallisemmaksi ja siedettävämmäksi.
Kasvua ei voi vaatia eikä kiirehtiä
Puhe kasvusta voi tuoda toivoa. Väärässä hetkessä tai väärällä tavalla esitettynä se voi myös satuttaa. Jos ihmistä rohkaistaan liian varhain etsimään kokemuksestaan hyvää, merkitystä tai opetusta, hänen kipunsa voi jäädä kohtaamatta. Hän saattaa kokea, että hänen pitäisi jo voida paremmin tai tehdä kärsimyksestään jotakin arvokasta.
Traumainformoitu auttaja ei määrittele toisen kokemuksen merkitystä hänen puolestaan. Hän ei sano, että kaikella on tarkoituksensa. Hän antaa tilaa myös menetykselle, epäoikeudenmukaisuudelle, vihalle ja sille, ettei tapahtuneesta löydy mitään hyvää.
Kasvu ei synny itse traumasta, vaan siitä työstä ja niistä olosuhteista, joiden varassa ihminen voi käsitellä tapahtunutta. Turvallisuus, aika, kuulluksi tuleminen, omien merkitysten rakentaminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään voivat tehdä muutokselle tilaa. Jos ihminen itse tunnistaa elämässään kasvua, sitä voidaan kuunnella ja vahvistaa ilman, että kivun odotetaan väistyvän.
Traumainformoitu työote rakentaa kasvulle mahdollisia olosuhteita
Traumainformoidun työotteen tehtävä ei ole tuottaa posttraumaattista kasvua. Sen tehtävä on vähentää tarpeetonta turvattomuutta ja vahvistaa turvallisuutta, luottamusta, yhteyttä ja toimijuutta. Näissä olosuhteissa toipuminen ja kasvu voivat tulla mahdollisiksi ihmisen omalla tavalla ja omassa tahdissa.
Turvallisuus ennen vaatimuksia
Kun ihminen joutuu käyttämään suuren osan voimavaroistaan selviytymiseen, hänen mahdollisuutensa pohtia tapahtunutta tai rakentaa tulevaisuutta ovat rajalliset. Siksi perustarpeista, fyysisestä ja emotionaalisesta turvallisuudesta sekä ennakoitavuudesta huolehtiminen kuuluu kaiken muun edelle.
Yhteys ja kuulluksi tuleminen
Turvallinen suhde voi auttaa ihmistä jäsentämään kokemuksia, joita on ollut mahdoton kantaa yksin. Auttajan tehtävä ei ole ottaa tarinaa haltuunsa, vaan kuunnella ja pysyä rinnalla. Kokemus siitä, että toinen kestää kuulla ja ottaa vakavasti, voi vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteyttä omaan elämäntarinaan.
Toimijuus ja valinnan mahdollisuudet
Traumaattisiin kokemuksiin liittyy usein hallinnan menettäminen. Siksi pienilläkin valinnan mahdollisuuksilla voi olla suuri merkitys. Ihmiselle kerrotaan, mitä tapahtuu ja miksi, hänen suostumustaan kunnioitetaan ja ratkaisuja tehdään mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Toimijuus ei tarkoita yksin pärjäämistä, vaan kokemusta siitä, että voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Vahvuudet ilman kivun ohittamista
Traumainformoitu työote tunnistaa selviytymiskeinot, osaamisen, ihmissuhteet ja jo olemassa olevan hyvän. Vahvuuksista puhuminen ei kuitenkaan saa peittää avun tarvetta tai siirtää vastuuta kohtuuttomista olosuhteista ihmiselle itselleen. Samassa keskustelussa voidaan nähdä sekä voimavarat että se, missä tarvitaan tukea ja rakenteellisia muutoksia.
Merkitysten rakentaminen ihmisen omilla ehdoilla
Ihminen voi ajan myötä ymmärtää itseään, valintojaan ja selviytymiskeinojaan uudella tavalla. Hänen suhteensa tapahtuneeseen voi muuttua, vaikka itse tapahtunutta ei voi muuttaa. Merkitystä ei anneta ulkopuolelta, vaan sille tehdään tilaa.
Ymmärrys ei muuta tapahtunutta – se voi muuttaa sen merkityksen.
Resilienssi kuuluu myös yhteisöille ja rakenteille
Resilienssipuhe muuttuu helposti vaatimukseksi, jonka mukaan yksilön pitäisi jaksaa paremmin. Traumainformoitu näkökulma siirtää huomion myös ympäristöön. Ihmistä ei voida loputtomasti valmentaa kestämään turvattomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, jatkuvaa kiirettä tai liian vähäisiä voimavaroja.
Yhteisön resilienssi näkyy siinä, kuinka se toimii vaikeuksien keskellä: pystyykö se puhumaan tapahtuneesta, oppimaan, mukautumaan ja pitämään jäsenistään huolta? Saavatko ihmiset osallistua ratkaisuihin? Onko virheiden ja epävarmuuden myöntäminen turvallista? Kannatellaanko kuormittunutta vai jääkö hän yksin?
Sama koskee ammattilaisia. Työntekijän hyvinvointi, mahdollisuus reflektioon ja kokemus ammatillisesta toimijuudesta vaikuttavat siihen, miten hän pystyy olemaan läsnä toisille. Pelkkä yksilön palautumisen tukeminen ei riitä, jos työn rakenteet kuluttavat enemmän kuin ihminen voi palauttaa. Traumatietoinen organisaatio tarkastelee samanaikaisesti työntekijän voimavaroja, työyhteisön suhteita, johtamista ja työn olosuhteita. Myös yhteisöllä on sietoikkuna, jonka sisällä pystytään toimimaan niin, että palautuminen, oppiminen ja kehittyminen ovat mahdollisia.
Toivo voi olla myös lainattua
Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen ei aina pysty itse näkemään tulevaisuutta. Silloin ammattilainen tai läheinen voi kantaa toivoa hänen rinnallaan. Tämä ei tarkoita katteettomia lupauksia eikä kivun pienentämistä. Se voi olla rauhallinen viesti: En tiedä vielä, miten tämä ratkeaa. Sinun ei tarvitse selvittää sitä yksin. Etsitään seuraava mahdollinen askel yhdessä.
Toivo ei aina näy suurena elämänmuutoksena. Se voi näkyä rajojen asettamisena, avun vastaanottamisena, levon sallimisena, yhteyden palautumisena tai siinä, että ihminen alkaa kohdella itseään hieman lempeämmin. Joskus kasvu on sitä, ettei enää suostu kantamaan sellaista, mikä ei kuulu itselle.
Traumainformoitu työote ei vaadi ihmistä palaamaan entiselleen eikä kasvamaan kokemuksestaan. Se auttaa rakentamaan suojaa, jonka alla hengittäminen, yhteys ja omat valinnat tulevat jälleen mahdollisiksi.
Sopiva suoja ei poista myrskyä – se antaa tilaa elää.
Tiivistetysti
- Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan muuttuva prosessi, jota ihmissuhteet, yhteisöt ja rakenteet voivat vahvistaa tai heikentää.
- Posttraumaattinen kasvu tarkoittaa mahdollista myönteistä muutosta, ei toipumisen vaatimusta tai kärsimyksen tarkoitusta.
- Kasvu ja kipu voivat esiintyä samanaikaisesti.
- Traumainformoitu työote ei tuota kasvua, vaan rakentaa turvallisuutta, yhteyttä ja toimijuutta, joiden varassa muutos voi tulla mahdolliseksi.
- Avun pyytäminen, levon tarvitseminen ja kannateltavaksi suostuminen voivat olla resilienssiä.
- Myös yhteisöjen ja organisaatioiden on muututtava; yksilöä ei tule vain opettaa kestämään kuormittavia olosuhteita.
Käytännön vinkit
- Kysy, mikä on auttanut ihmistä selviytymään tähän asti.
- Tunnista olemassa olevat voimavarat vähättelemättä kipua tai avun tarvetta.
- Vahvista ennakoitavuutta ja tarjoa todellisia valinnan mahdollisuuksia.
- Huolehdi perustarpeista ennen vaativaa kokemusten käsittelyä. Syöminen, nukkuminen, puhtaus ja hetket – hiljaisetkin – voivat olla erittäin tärkeitä.
- Älä kiirehdi merkityksen tai myönteisten puolien löytämistä.
- Anna ihmisen itse määritellä, merkitseekö tapahtunut hänelle kasvua. Älä ota tätä puheeksi itse, ettet tule vahingossa satuttaneeksi sillä toista.
- Tarkastele yksilön taitojen lisäksi ihmissuhteita, palveluja, työoloja ja muita rakenteita.
- Kannattele toivoa, älä anna katteettomia lupauksia.
Pohdittavaksi
- Puhummeko resilienssistä yksilön kestävyytenä vai myös ympäristön vastuuna?
- Annammeko ihmiselle luvan olla rikki, surra ja tarvita apua ilman odotusta kasvusta?
- Mitkä suhteet ja rakenteet vahvistavat toimijuutta – ja mitkä vievät sitä?
- Onko ihmisellä aidosti mahdollisuus vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin?
- Miten voimme kantaa toivoa niin, ettemme ohita tämänhetkistä kipua?
Kuuntele aiheesta
Resilienssi toipumisen mahdollistajana
Vieraana psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja Soili Poijula. Jaksossa keskustellaan resilienssistä, sen kehittymisestä sekä yksilön ja yhteisön voimavarojen merkityksestä toipumiselle.
Kokemuksia traumatietoisesta orientaatiosta posttraumaattisen kasvun tukena
Aster Hedman kertoo jaksossa omista kokemuksistaan sekä siitä, miten traumatietoisuus on tuonut ymmärrystä, itsemyötätuntoa ja toivoa vaikeista kokemuksista toipumiseen.
Lempeä sisu ja toivo parantavina voimina
Vieraana sisututkija ja tekniikan tohtori Emilia Elisabet Lahti. Jaksossa tarkastellaan lempeää sisua yksilöiden ja yhteisöjen voimavarana sekä myötätunnon merkitystä vaikeuksista selviytymisessä.
Syvenny aiheeseen
Resilience definitions, theory, and challenges
Southwickin ja kumppaneiden katsaus avaa resilienssiä dynaamisena prosessina ja tarkastelee käsitteen erilaisia määritelmiä yksilön, perheen, yhteisön ja kulttuurin tasoilla.
What promotes post-traumatic growth? A systematic review
Systemaattinen katsaus kokoaa tutkimusta posttraumaattiseen kasvuun yhteydessä olevista tekijöistä, kuten sosiaalisesta tuesta, kokemusten tietoisesta käsittelystä ja erilaisista selviytymiskeinoista.
Post-Traumatic Growth in the Frame of Traumatic Experiences
Katsaus käsittelee posttraumaattisen kasvun käsitettä, ilmenemismuotoja ja suhdetta traumaperäisiin oireisiin.
An Updated Systematic Review of Post-Traumatic Growth After Terrorism
Katsaus muistuttaa posttraumaattisen kasvun keskeisestä paradoksista: koettu myönteinen muutos ei tarkoita, että kärsimys tai trauman kielteiset seuraukset olisivat poissa.
Lähteet
- Henson, C., Truchot, D. & Canevello, A. (2021). What promotes post traumatic growth? A systematic review.
- McClathey, I. S. & Raven, R. F. (2017). Adding trauma-informed care at a bereavement camp to facilitate posttraumatic growth: A controlled outcome study. Advances in Social Work, 18(1), 349–368.
- Poijula, S. (2018). Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja.
- Southwick, S. M., Bonanno, G. A., Masten, A. S., Panter-Brick, C. & Yehuda, R. (2014). Resilience definitions, theory, and challenges: interdisciplinary perspectives. European Journal of Psychotraumatology, 5(1).
- Tedeschi, R. G. & Calhoun, L. G. (2004). Posttraumatic growth: Conceptual foundations and empirical evidence. Psychological Inquiry, 15(1), 1–18.