2. Traumalla voi olla pitkäkestoiset seuraukset

Päivitetty 07/2026

Traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa ihmiseen vielä pitkään tapahtumien jälkeen. Vaikutukset voivat näkyä tunteissa, kehossa, muistissa, oppimisessa, ihmissuhteissa ja siinä, kuinka turvalliseksi maailma koetaan. Seuraukset eivät kuitenkaan ole kaikille samanlaisia, eikä traumaattinen kokemus automaattisesti johda traumaperäiseen stressihäiriöön tai pysyvään toimintakyvyn heikkenemiseen. On myös tärkeä tiedostaa, että traumatisoituminen ei ole välttämättä vain paha tai huono asia. Riittävällä tuella traumatisoivasta tilanteesta voi seurata myös hyvää, myöhemmin kiitollisuutta herättävää posttraumaattista kasvua. 

Ihmisen selviytymiseen ja resilienssiin vaikuttavat kuormittavan kokemuksen laadun ja keston lisäksi monet suojaavat ja kuormittavat tekijät: ikä ja kehitysvaihe, aikaisemmat kokemukset, läheisten ja yhteisön tuki, elämäntilanne, perustarpeiden täyttyminen sekä mahdollisuus saada oikea-aikaista apua. Turvalliset ihmissuhteet ja kokemus siitä, ettei jää yksin, voivat suojata traumaperäiseltä oireilulta ja tukea toipumista monella tavalla.

Trauma voi jättää jälkiä, mutta se ei määritä ihmisen koko tarinaa. Ihminen, mieli ja hermosto ovat muovautuvia.

Mitä traumatisoitumisella tarkoitetaan?

Kaikki järkyttävät, kivuliaat tai kuormittavat tapahtumat eivät traumatisoi jokaista ihmistä samalla tavalla. Mahdollisesti traumatisoiva tapahtuma voi sisältää esimerkiksi vakavaa uhkaa, väkivaltaa, kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, onnettomuuden, menetyksen tai tilanteen, jossa ihminen kokee avuttomuutta eikä saa riittävää turvaa ja tukea.

Traumaattisen tapahtuman jälkeen monet kokevat ohimenevästi esimerkiksi univaikeuksia, säikkyvyyttä, levottomuutta, surua, ahdistusta, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia tai kehollisia oireita. Tällaiset reaktiot voivat olla ymmärrettäviä vastauksia poikkeukselliseen tilanteeseen ja lievittyä ajan, turvan ja tuen avulla.

Osalle ihmisistä kehittyy pitkäkestoisempaa oireilua. Traumaperäisen stressihäiriön eli PTSD keskeisiä oireita ovat tapahtuman uudelleen kokeminen esimerkiksi takaumina tai painajaisina, tapahtumasta muistuttavien asioiden välttely sekä jatkuva uhkan tunne ja kohonnut vireys. Monimuotoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön eli CPTSD liittyy näiden lisäksi pitkäaikaisia vaikeuksia tunteiden säätelyssä, minäkuvassa ja ihmissuhteissa.

Traumainformoitu työote ei edellytä diagnoosia. Sen lähtökohtana on ymmärtää, että ihmisen nykyisessä toiminnassa voi olla kyse aikaisemmin tarpeellisista selviytymiskeinoista, ja rakentaa kohtaaminen niin turvalliseksi, ennakoitavaksi ja osallisuutta vahvistavaksi kuin mahdollista.

Kun keho ja mieli valmistautuvat selviytymään

Uhkaavassa tilanteessa elimistön stressijärjestelmät valmistavat ihmistä toimintaan. Sympaattisen hermoston aktivoituminen voi nostaa sykettä ja hengitystiheyttä, jännittää lihaksia ja suunnata tarkkaavaisuuden mahdolliseen vaaraan. Reaktio on tarkoituksenmukainen: sen tehtävänä on auttaa ihmistä suojautumaan, pakenemaan tai toimimaan nopeasti.

Jos uhka on ylivoimainen tai toimiminen ei ole mahdollista, ihminen voi jähmettyä, lamaantua, turtua tai irtautua kokemuksestaan. Reaktiot eivät ole tietoisia valintoja eivätkä merkkejä heikkoudesta. Ne ovat hermoston ja mielen tapoja pyrkiä selviytymään tilanteesta, jossa käytettävissä olevat keinot ovat rajalliset.

Kun vaara on ohi, elimistön olisi hyvä saada palata vähitellen kohti lepoa, palautumista ja yhteyttä toisiin. Pitkittyneessä tai toistuvassa turvattomuudessa valpastumisen ja rauhoittumisen säätely voi kuitenkin vaikeutua. Ihminen saattaa reagoida nykyhetken tilanteisiin kuin vaara olisi edelleen läsnä tai vuorotella voimakkaan ylivireyden ja vetäytyvän alivireyden välillä.

Vireystila auttaa ymmärtämään, ei luokittelemaan ihmistä

Vireystilaikkuna on käytännöllinen tapa kuvata sitä aluetta, jolla ihminen pystyy riittävän hyvin ajattelemaan, tuntemaan, oppimaan ja olemaan yhteydessä toisiin. Vireystila vaihtelee luonnostaan päivän ja tilanteiden aikana. Tavoitteena ei ole pysyä jatkuvasti rauhallisena, vaan kyetä joustavasti aktivoitumaan ja palautumaan.

Vireystila	Mahdollisia kokemuksia ja havaittavia reaktioita	Mikä voi tukea?
Ylivireys	Levottomuus, ärtyneisyys, säikkyvyys, ahdistus, kiihtynyt puhe, pakottava tarve toimia tai poistua	Rauhallinen kohtaaminen, ärsykkeiden vähentäminen, ennakointi, hengityksen tai liikkeen omaehtoinen rauhoittaminen, riittävä tila
Sopiva vireys	Mahdollisuus ajatella, oppia, tehdä valintoja, tunnistaa tunteita ja olla vuorovaikutuksessa	Turvallisuus, selkeys, myönteinen yhteys, ennakoitavuus ja toimijuuden tukeminen
Alivireys	Turtumus, vetäytyminen, lamaantuminen, väsymys, poissaolevuus tai vaikeus puhua ja toimia	Lempeä läsnäolo, kiireettömyys, pieni turvallinen liike, aistien avulla nykyhetkeen palaaminen, mahdollisuus edetä omassa tahdissa

Taulukkoa ei tule käyttää diagnoosina eikä toisen ihmisen kokemuksen varmana selityksenä. Samankaltainen oire voi liittyä esimerkiksi uupumukseen, masennukseen, neurokehitykselliseen piirteeseen, fyysiseen sairauteen, lääkitykseen tai monen tekijän yhteisvaikutukseen. Siksi ihmistä on tärkeää kuunnella ja tarvittaessa ohjata asianmukaisen tuen piiriin.

Trauma, muisti ja oppiminen

Voimakas stressi suuntaa tarkkaavaisuutta uhkan havaitsemiseen. Tämä voi vaikeuttaa keskittymistä, uuden tiedon vastaanottamista, työmuistia ja tapahtumien jäsentämistä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Traumaattiseen tapahtumaan liittyvät muistot voivat palautua mieleen katkelmallisina kuvina, tuntemuksina, hajuina tai kehollisina reaktioina. Toisaalta joitakin tapahtuman osia tai kokonaisia tapahtumia tai jopa ajanjaksoja voi olla vaikea muistaa.

Lapsuudessa koettu pitkäaikainen kaltoinkohtelu tai turvattomuus voi häiritä kehitystä erityisesti silloin, kun lapselta puuttuu turvallisen aikuisen tarjoama suoja ja yhteissäätely. Vaikutukset voivat näkyä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä, oppimisessa, kiintymyssuhteissa ja käsityksessä omasta arvosta.

Tutkimuksissa on havaittu traumaperäiseen oireiluun ja lapsuuden kaltoinkohteluun liittyviä ryhmätason eroja muun muassa uhkien havaitsemiseen, muistiin ja tunnesäätelyyn osallistuvien aivoalueiden toiminnassa ja rakenteessa. Tuloksia on kuitenkin tulkittava varoen. Ne eivät tarkoita, että jokaisen traumaattisia kokemuksia kohdanneen ihmisen hermosto tai kyky oppia tai muistaa olisivat vaurioituneet, eikä yksittäisen ihmisen kokemushistoriaa tai toimintakykyä voida päätellä esimerkiksi aivokuvantamisella. Löydöksiin voivat vaikuttaa myös monet muut tekijät, kuten ikä, oireiden kesto, uni, lääkitys, muut sairaudet ja elinympäristö.

Trauma voi tuntua kehossa

Mielen ja kehon toimintaa ei voi erottaa toisistaan. Pitkittyneeseen kuormittavuuteen, uhkan kokemukseen, stressiin ja pelkoon voi liittyä esimerkiksi sydämentykytystä, hengenahdistuksen tunnetta, huimausta, lihasjännitystä, vapinaa, pahoinvointia, vatsaoireita, kipua, univaikeuksia tai voimakasta väsymystä. Kehollinen reaktio on todellinen, vaikka oireeseen ei löytyisi yksittäistä rakenteellista selitystä.

Traumaattisten kokemusten ja erilaisten pitkäkestoisten terveysongelmien välillä on tutkimuksissa havaittu yhteyksiä. Yhteys ei kuitenkaan osoita, että trauma olisi yksittäisen ihmisen oireiden ainoa tai suora syy. Esimerkiksi kipu, suolisto-oireet, uupumus ja sydänoireet voivat johtua monista sairauksista ja elämäntilanteeseen liittyvistä tekijöistä.

Kehollisuuden huomioiminen voi olla tärkeä osa toipumista. Uni, ravinto, turvallinen liike, lepo, hengitys, luonnossa oleminen ja myönteinen yhteys toisiin voivat tukea säätelyä ja hyvinvointia.

Polyvagaalinen teoria – hyödyllinen viitekehys, mutta ei koko selitys

Stephen Porgesin kehittämää polyvagaalista teoriaa käytetään paljon traumatyössä autonomisen hermoston, turvallisuuden kokemuksen ja sosiaalisen yhteyden kuvaamiseen. Se on tarjonnut monille ammattilaisille ja traumasta toipuville ymmärrettävän kielen ylivireyden, lamaantumisen ja yhteyden kokemusten tarkasteluun. Erityisen arvokas on ajatus siitä, että käyttäytymisen taustalla voi olla tahdosta riippumaton suojautumisreaktio.

Teorian kaikkia anatomisia ja evoluutiota koskevia väitteitä ei kuitenkaan ole vahvistettu, ja niitä on viime vuosina arvioitu kriittisesti autonomisen hermoston tutkimuksessa. Siksi polyvagaalista teoriaa on perusteltua käyttää kokemusten jäsentämisen apuna, ei ihmisen reaktioiden ainoana biologisena selityksenä tai varmana kuvauksena siitä, mitä vagushermon eri osissa tapahtuu.

Traumainformoidun kohtaamisen kannalta keskeinen ajatus säilyy: ihminen pystyy usein paremmin ajattelemaan, osallistumaan ja säätelemään tunteitaan silloin, kun hän kokee olonsa riittävän turvalliseksi. Turvaa voivat vahvistaa rauhallinen ääni, ennakoitava toiminta, vaihtoehtojen tarjoaminen, kunnioittava etäisyys ja mahdollisuus keskeyttää. Turvallisuutta ei kuitenkaan voi julistaa toisen puolesta – sitä rakennetaan kuulemalla, mitä juuri tämä ihminen tarvitsee.

Voiko trauma siirtyä sukupolvelta toiselle?

Trauman vaikutukset voivat ulottua seuraaviin sukupolviin monia reittejä pitkin. Vanhemman omat traumaoireet voivat vaikuttaa jaksamiseen, tunteiden säätelyyn, vuorovaikutukseen ja kykyyn tarjota lapselle ennakoitavaa turvaa. Vaikutuksia välittävät myös perheen kertomukset ja vaikeneminen, opitut toimintamallit, lähisuhdeväkivalta, köyhyys, syrjintä, sota, yhteisölliset menetykset ja palvelujen puute. Nämä eivät ole vanhemman syyllisyyttä, vaan muistuttavat siitä, että perheet tarvitsevat tukea myös ympäröiviltä yhteisöiltä ja yhteiskunnalta.

Trauman mahdollisia epigeneettisiä vaikutuksia tutkitaan aktiivisesti. Epigenetiikalla tarkoitetaan geenien toiminnan säätelyyn liittyviä muutoksia, ei itse DNA emäsjärjestyksen muuttumista. Ihmisillä on havaittu traumalle altistumiseen liittyviä epigeneettisiä yhteyksiä, mutta tutkimuksesta ei vielä voida päätellä yksinkertaista mekanismia, jossa koettu trauma periytyisi sellaisenaan useille seuraaville sukupolville.

Ylisukupolvisuudessa olennaista on myös toivo: vuorovaikutustapoja voidaan tunnistaa ja muuttaa. Turvallinen suhde, reflektiivinen tuki, psykoterapia, vertaistuki ja konkreettinen apu arkeen voivat katkaista kuormittavia ketjuja. Seuraavalle sukupolvelle voivat siirtyä myös selviytymisen taidot, viisaus, yhteisöllisyys ja kyky rakentaa turvaa.

Toipuminen on mahdollista

Useimmat mahdollisesti traumaattisen tapahtuman kokeneet eivät kehitä traumaperäistä stressihäiriötä. Myös pitkäkestoisesta oireilusta voi toipua. Toipuminen ei välttämättä tarkoita tapahtuneen unohtamista, vaan sitä, ettei menneisyys hallitse nykyhetkeä samalla tavalla.

Toipumista voivat tukea:

• nykyhetken fyysisen ja emotionaalisen turvallisuuden vahvistaminen
• luotettavat ja kunnioittavat ihmissuhteet
• perustarpeista, unesta ja arjen ennakoitavuudesta huolehtiminen
• mahdollisuus ymmärtää omia reaktioita ilman häpeää
• omien rajojen, valintojen ja toimijuuden vahvistuminen
• vertaistuki ja yhteisöön kuuluminen
• tarvittaessa ammatillinen arvio ja näyttöön perustuva hoito.

Traumaperäisen stressihäiriön ensisijaisia hoitoja ovat traumakeskeiset psykoterapiat, kuten traumakeskeiset kognitiiviset terapiat ja EMDR. Traumamuistojen käsittely kuuluu koulutetulle ammattilaiselle, ja hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Traumainformoidussa perustyössä ei tarvitse pyytää ihmistä kertomaan yksityiskohtaisesti traumaattisista kokemuksistaan. Usein tärkeintä on auttaa nykyhetken turvallisuudessa, arjessa ja palvelujen saavutettavuudessa.

Toivo ei tarkoita koetun kivun vähättelyä. Se tarkoittaa, ettei vaikeiden kokemusten tarvitse saada viimeistä sanaa.

Muista

• Traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmisiin eri tavoin.
• Selviytymisreaktiot eivät ole tietoisia valintoja tai luonteen heikkoutta.
• Oireita ei tule automaattisesti selittää traumalla; myös muut syyt on selvitettävä.
• Turvallisuus, ennakoitavuus, kuulluksi tuleminen ja toimijuus tukevat säätelyä.
• Polyvagaalinen teoria voi auttaa kokemusten sanoittamisessa, mutta sen kaikkia biologisia väitteitä ei ole vahvistettu.
• Trauma voi jättää pitkäkestoisia jälkiä, mutta toipuminen ja uuden oppiminen ovat mahdollisia.

Kuuntele aiheesta

Toivoa toipumiseen polyvagaalisen teorian ymmärtämisestä

Psykiatrian erikoislääkäri ja traumapsykoterapeutti Anne Pelkonen tarkastelee polyvagaalista teoriaa, vireystilaa ja toipumista. Jaksoa kuunnellessa on hyvä pitää mielessä, että polyvagaalisen teorian tieteellisestä perustasta käydään nykyisin myös kriittistä keskustelua.

Stressin purku kehosta TRE-menetelmällä

Vieraana Kirsi Törmi, tanssitaiteen tohtori, psykoterapeutti, hahmoterapeutti, työnohjaaja ja TRE-kouluttaja. Jaksossa tarkastellaan kehon ja mielen yhteyttä sekä kehollisia tapoja lähestyä stressiä.

Vanhemman oman traumataustan vaikutus

Kasvatuspsykologian asiantuntija Anu Miettinen puhuu siitä, miten oma traumatausta voi nousta esiin vanhemmuudessa ja kuinka ylisukupolvisia toimintamalleja voidaan tunnistaa ja muuttaa.

Syvenny aiheeseen

Traumaperäinen stressihäiriö – Käypä hoito -suositus

Suomalainen hoitosuositus traumaperäisten stressireaktioiden ja -häiriöiden tunnistamisesta, arvioinnista ja näyttöön perustuvasta hoidosta.

Miten hermosto toimii? – Mielenterveystalo

Selkeä kuvaus sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tehtävistä sekä hermoston oppimisesta.

Post-traumatic stress disorder – Maailman terveysjärjestö WHO

Tiivis, tutkimukseen perustuva kokonaisuus PTSD oireista, riski- ja suojatekijöistä sekä hoidosta.

Childhood adversity and neural development – McLaughlin, Weissman & Bitrán (2019)

Katsaus lapsuuden erilaisten kuormittavien kokemusten yhteyksistä aivojen kehitykseen. Artikkeli korostaa, etteivät kaikki vastoinkäymiset vaikuta samalla tavalla.

Intergenerational transmission of trauma effects – Yehuda & Lehrner (2018)

Katsaus trauman ylisukupolvisten vaikutusten mahdollisiin psykologisiin, biologisiin ja epigeneettisiin mekanismeihin sekä tutkimuksen rajoituksiin.

Fundamental challenges and likely refutations of the five basic premises of the polyvagal theory – Grossman (2023)

Vertaisarvioitu kriittinen tarkastelu polyvagaalisen teorian keskeisistä biologisista oletuksista.

Seuraavaksi

3. ACE- eli lapsuuden ajan haitalliset kokemukset ja niiden merkitys