Päivitetty 07/2026
Traumainformoitu orientaatio on tutkimustiedolla perusteltavissa oleva toimintamalli, ajattelutapa ja näkökulma, joka tuo oman arvokkaan lisänsä auttamistyön eri muotoihin. Orientaatio pyrkii vahvistamaan asiakkaan ja auttajan hyvinvointia. Päämääränä on arjen vakauttaminen tukemalla voimaantumista ja vireystilan säätelyn oppimista. Traumainformoitu orientaatio on tapa tarkastella ihmistä, kohtaamista ja palveluja ymmärtäen, että vaikeat, haavoittavat ja traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, terveyteen, ihmissuhteisiin ja tapoihin selviytyä. Samalla on tärkeää muistaa, ettei ihminen ole kokemustensa tai oireidensa summa. Hänessä on aina myös voimavaroja, toimijuutta ja ennenkaikkea mahdollisuus toipumiseen.
Traumainformoitu orientaatio ei tarkoita sitä, että jokaisella ihmisellä oletettaisiin olevan trauma tai että kaikkea käyttäytymistä selitettäisiin traumalla. Se ei myöskään ole yksittäinen menetelmä. Kyse on tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen nojaavasta lähestymistavasta, joka voi ohjata ammattilaisen ajattelua, vuorovaikutusta, työyhteisön toimintaa sekä palvelujen ja organisaatioiden rakenteita.
Traumainformoidussa työssä kysymys ”Mikä sinussa on vikana?” väistyy. Sen rinnalle ja tilalle tulee utelias ja myötätuntoinen kysymys: ”Mitä sinulle on tapahtunut – ja mitä tarvitset voidaksesi tuntea olosi riittävän turvalliseksi?” Yhtä tärkeää on kysyä: ”Mikä on auttanut sinua selviytymään, mikä sinulle on merkityksellistä ja mitä toivot tulevaisuudelta?”
Miksi traumaymmärrystä tarvitaan auttamistyössä?
Traumaattiset tapahtumat voivat horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja ylittää ihmisen käytettävissä olevat selviytymiskeinot. Niiden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Kaikki vaikeita tai potentiaalisesti traumatisoivia tapahtumia kokeneet eivät traumatisoidu, eikä samanlainen tapahtuma vaikuta kaikkiin samalla tavalla.
Traumatisoituminen voi näkyä muun muassa vireystilan säätelyn vaikeuksina, kehollisina reaktioina, välttämisenä, ylivireytenä, lamaantumisena, uniongelmina, keskittymisen vaikeuksina tai toistuvassa hakeutumisessa traumatisoiviin ihmissuhteisiin. Oireita tai käyttäytymistä ei silti pidä tulkita automaattisesti traumaperäisiksi. Ammattilaisen tehtävänä ei ole olettaa tai tehdä diagnooseja oman tehtävänsä ulkopuolella, vaan kohdata ihminen arvostavasti, kuunnella ja rakentaa työskentelyä hänen kanssaan. Turvallisemman, vakaamman arjen tukeminen on usein tärkeintä yksilön ja perheen hyvinvoinnille.
Traumaymmärrys voi auttaa katsomaan haastavalta vaikuttavan käyttäytymisen taakse. Jokin nykyhetkessä haitallinen toimintatapa on voinut aikaisemmin olla tarpeellinen keino suojautua, säädellä sietämätöntä oloa tai säilyttää yhteys toisiin ihmisiin. Myös esimerkiksi päihteiden käyttöön voi joillakin ihmisillä liittyä yritys lievittää psyykkistä tai kehollista kärsimystä. Tämä ymmärrys ei poista vastuuta eikä tarkoita kaiken käyttäytymisen hyväksymistä. Se auttaa vastaamaan tilanteeseen tavalla, joka ei lisää häpeää, turvattomuutta tai ulkopuolisuutta.
Turvallisuudesta osallisuuteen ja toimijuuteen
Traumainformoidun orientaation keskeisiä periaatteita ovat turvallisuus, luottamus ja läpinäkyvyys, vertaistuen merkityksen tunnistaminen, yhteistyö ja vastavuoroisuus sekä ihmisen omien valintojen, vaikutusmahdollisuuksien ja toimijuuden vahvistaminen. Lisäksi tarvitaan kulttuurista sensitiivisyyttä sekä sukupuoleen, historiaan ja eriarvoisuutta tuottaviin rakenteisiin liittyvien kysymysten tiedostamista (SAMHSA 2014).
Turvallisuus ei tarkoita vain fyysistä turvallisuutta. Se rakentuu myös kokemuksesta, että ihminen tulee kuulluksi ja kohdelluksi arvokkaana, tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja pystyy mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Ennakoitavuus, ymmärrettävä kieli, rauhallinen vuorovaikutus ja sovituista asioista kiinni pitäminen voivat olla pieniä mutta merkittäviä turvallisuutta vahvistavia tekoja.
Auttamistyöhön sisältyy aina valtaa. Traumainformoitu ammattilainen tarkastelee avoimesti omaa asemaansa ja pyrkii jakamaan tietoa ja päätösvaltaa niin pitkälle kuin työn tarkoitus ja lainsäädäntö mahdollistavat. Myös silloin, kun kaikkia asiakkaan toiveita ei voida toteuttaa, on tärkeää kertoa ymmärrettävästi se mitä tehdään, miksi tehdään ja millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Osallisuus ei ole vain mahdollisuus kertoa oma mielipide, vaan kokemus siitä, että omalla näkemyksellä on merkitystä.
Traumainformoitu työ ei tarkoita rajattomuutta. Selkeät, perustellut ja kunnioittavasti ilmaistut rajat voivat vahvistaa turvallisuutta. Keskeistä on se, miten valtaa käytetään ja miten ihminen kohdataan myös vaikeissa tilanteissa.
Traumainformoitu työskentely kuuluu kaikille ihmisiä kohtaaville ammattilaisille, mutta trauman hoitaminen kuuluu siihen koulutetuille terveydenhuollon ammattilaisille. Asiakkaan traumaattisia kokemuksia ei pidä ryhtyä arjen auttamistyössä avaamaan työntekijälähtöisesti tai tarpeettoman yksityiskohtaisesti. Tarkoitus ei ole saada ihmistä kertomaan kokemuksistaan, vaan luoda olosuhteita, joissa hänen on mahdollista olla, osallistua ja saada tarvitsemaansa apua ilman tarpeetonta uudelleen traumatisoitumisen riskiä.
Myös auttaja ja työyhteisö tarvitsevat turvaa
Traumainformoitu orientaatio ei kohdistu vain asiakkaaseen. Vaativassa auttamistyössä työntekijä kohtaa kärsimystä, väkivaltaa, menetyksiä ja joskus tilanteita, joissa auttamisen mahdollisuudet tuntuvat riittämättömiltä. Työ voi kuormittaa myös kehollisesti ja emotionaalisesti. Siksi ammattilaisen hyvinvointia ei pidä jättää vain hänen henkilökohtaisen resilienssinsä tai vapaa-ajalla tapahtuvan palautumisen varaan.
Traumainformoitu organisaatio huolehtii työn rakenteista: riittävistä resursseista, perehdytyksestä, osaamisen jatkuvasta vahvistamisesta, reflektiosta, työnohjauksesta, psykologisesta turvallisuudesta ja kuormittavien tilanteiden käsittelystä. Johtamisella on ratkaiseva merkitys. Turvaa on vaikea välittää asiakkaille ympäristössä, jossa työntekijät itse joutuvat toimimaan jatkuvan hallitsemattomuuden, epäselvyyden tai turvattomuuden keskellä.
Ajantasainen tutkimus tukee traumainformoitujen käytäntöjen kehittämistä, mutta muistuttaa samalla käsitteen vaihtelevasta määrittelystä ja tutkimusnäytön rajoista. Erityisesti koko organisaation sitoutuminen, johdon tuki, henkilöstön osallistuminen ja jatkuva arviointi näyttävät olevan olennaisia toteutumiselle (Goldstein ym. 2024). Traumainformoitua orientaatiota onkin perustellumpaa kuvata tutkimustietoon nojaavaksi ja kehittyväksi lähestymistavaksi kuin yhdeksi tarkkarajaiseksi, kaikkialla samalla tavoin vaikuttavaksi menetelmäksi (Nguyen-Feng ym. 2025).
Eletty kokemus osana tietoa
Traumainformoitua toimintaa ei voida rakentaa vain ammattilaisten ja organisaatioiden näkökulmasta. Palveluja käyttävien ihmisten eletty kokemus auttaa tunnistamaan sellaisia käytäntöjä, rakenteita ja kohtaamisen tapoja, jotka voivat ulkopuolelta näyttää neutraaleilta mutta tuntua turvattomilta tai vaientavilta. Kokemustieto ei korvaa tutkimustietoa tai ammatillista osaamista, vaan täydentää niitä.
Osallisuus tarkoittaa myös mahdollisuutta vaikuttaa palvelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen tulee olla vapaaehtoista, arvostettua ja asianmukaisesti tuettua. Kenenkään ei pidä joutua paljastamaan henkilökohtaisia kokemuksiaan saadakseen äänensä kuuluviin.
Toipuminen, toivo ja mahdollisuus kukoistaa
Olen itse nähnyt traumatisoitumista ja siitä aiheutuneita vakavia, hyvän elämän esteiksi muodostuneita seurauksia. Olen toiminut auttajana ja ollut autettavana. Olen kiinnittänyt huomiota selviytymiseen, joka voi aluksi näyttäytyä hentona räpiköintinä, pieninä uskaliaina vetoina – josko pää pysyisikin pinnalla? Olen saanut olla todistamassa voimien eheytymistä, uuden ilon puhkeamista ja sovinnon löytymistä. Olen nähnyt, kuinka ihminen ei toipumisen myötä ole enää vain selviytyjä, vaan voi löytää uutta voimaa, merkitystä ja mahdollisuuden kukoistaa.
Toivon, että tämä opas tukee matkaasi niin auttajana kuin autettavanakin. Meistä jokainen voi elämänsä aikana olla kummassakin asemassa. Hyvä auttaminen ei rakennu haavoittumattomuudelle, vaan ihmisyyden, rajojen, tiedon ja keskinäisen arvokkuuden tunnistamiselle.
Tietoa oppaasta
Tämä verkkosivusto sai alkunsa oppaasta, joka laadittiin vuonna 2020 osana sosionomi (AMK), diakoniatyön koulutusohjelman opinnäytetyötä Diakonia-ammattikorkeakoululle. Työelämän yhteistyötahona toimi Kirkon koulutuskeskus. Opas suunnattiin alun perin erityisesti kirkon auttamistyöhön, mutta sen neutraali sisältö soveltui ja soveltuu kaikille ihmistyöstä ja traumainformoidusta orientaatiosta kiinnostuneille.
Kokonaisuus on laajentunut myös Traumainformoitu Toivo -podcastiksi, jossa traumainformoitua orientaatiota, toipumista, ammatillista hyvinvointia ja ihmisyyden monia puolia tarkastellaan yhdessä eri alojen asiantuntijoiden ja eletyn kokemuksen omaavien vieraiden kanssa. Podcastin keskustelut täydentävät verkkosivuston artikkeleita tuomalla tutkimustiedon rinnalle käytännön kokemuksia, erilaisia näkökulmia ja vieraiden omaa asiantuntemusta. Podcastia on julkaistu jo kolme kautta, ja neljäs kausi on suunnitteilla. Päivitettyihin artikkeleihin on koottu Kuuntele aiheesta -otsikon alle linkkejä sellaisiin podcast-jaksoihin, joissa artikkelin teemaa käsitellään tai syvennetään. Syvenny aiheeseen -osiosta puolestaan löytyy tutkimuksia, kirjallisuutta ja muita lisälähteitä aiheen tarkempaan tarkasteluun.
Traumainformoitua orientaatiota koskeva tieto, käsitteet ja tutkimus ovat kehittyneet oppaan valmistumisen jälkeen. Verkkoversion sisältöjä päivitetään tämän vuoksi vaiheittain ajantasaisen tutkimustiedon ja käytännön ymmärryksen pohjalta. Tämä johdanto on päivitetty heinäkuussa 2026. Osa oppaan muista artikkeleista voi vielä kuvata kirjoitusajankohtansa tietoa ja käsitteistöä.
Kirjoittaja
Aster Hedman on kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, lämpimästä vuorovaikutuksesta ja auttamistyön rakenteista kiinnostunut väitöskirjatutkija ja sosiaalityöntekijä (YTM), sosionomi (AMK) diakoniatyö, traumatietoisuusaktiivi ja kouluttaja.
Asterilla on työhistoriaa lastensuojelusta, varhaiskasvatuksesta ja seurakuntatyöstä. Hän on opiskellut lisäksi muun muassa palveluohjausta sekä lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin tukemista. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee traumainformoitua työotetta lastensuojelussa.
Yhteydenotot: aster@traumainformoitu.fi
Lähteet
Goldstein, E., Chokshi, B., Melendez-Torres, G. J., Rios, A., Jelley, M. & Lewis-O’Connor, A. (2024). Effectiveness of trauma-informed care implementation in health care settings: Systematic review of reviews and realist synthesis. The Permanente Journal, 28(1), 135–150. https://doi.org/10.7812/TPP/23.127
Nguyen-Feng, V. N., Clark, C. J., Butler, M. E., Syme, M. L., Wood, B., Simon, A. B., Kaburu, F. & Kane, R. L. (2025). Trauma-Informed Care: A Systematic Review. Agency for Healthcare Research and Quality. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK614496/
SAMHSA (2014). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. Substance Abuse and Mental Health Services Administration. https://library.samhsa.gov/product/samhsas-concept-trauma-and-guidance-trauma-informed-approach/sma14-4884
Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) (2020). Yhteinen kieli: Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024). Traumainformoitu työote mahdollistaa lähisuhdeväkivallan tunnistamisen. https://blogi.thl.fi/traumainformoitu-tyoote-mahdollistaa-lahisuhdevakivallan-tunnistamisen/