etusivu

Vieraana Inkeri Parkkari. Vakavan onnettomuuden kohdatessa maailma voi järkkyä syvästikin, jättäen ihmisen turvattomaksi ja uuden äärelle. On tärkeää muistaa, että myös kipeissä hetkissä mukana on ihmisen koko eletty elämä – kokemukset ja tunteet, koko elämänhistoria. Jos menneisyydessä on käsittelemätöntä taakkaa, voi jokin uusi yllättävä uhka järkyttää poikkeuksellisen paljon. 

Psykologi Inkeri Parkkari on toiminut tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan käyttäytymistiedejäsenenä jo yli kaksi vuosikymmentä. Hän on nähnyt läheltä, miten moninaisia reaktioita voi onnettomuuksien jälkeen ihmisillä olla.

On tärkeää, että onnettomuuden jälkeen ei jätetä ihmistä yksin. Myös auttajalla voi olla suurta tarvetta tuelle ja asian käsittelylle ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi tuhoisalla auto-onnettomuuspaikalla voi joutua kohtaamaan psyykkisesti hyvin raskaita tilanteita. 

Itsetuhoinen käyttäytyminen liikenteessä vaarantaa vakavasti – tekijänsä lisäksi – täysin sivullisia ihmisiä. Apua tulisikin saada niin, että ahdistus ei kulmioituisi auton ratissa ollessa.

Itsemurhien määrä on Suomessa laskenut, mutta on tärkeää mahdollistaa oikea-aikaisen avun ja tuen saanti niin, että itsemurhien määrä edelleen laskisi. Apua tulee saada ajoissa ja matalalla kynnyksellä!

Erityisesti kipeistä asioista vaikeneminen voi johtaa siihen, että koettu taakka kasvaa liian suureksi, eikä tulevaisuudessa nähdä lopulta enää toivoa. Siitä on siis puhuttava, mistä on vaiettu. Kipu vähenee puhumalla, jakamalla sitä toisen kanssa. Uskalla hakea apua, ajoissa! 

Muun muassa täältä saat apua: 

Mieli ry kriisipuhelin:

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/?gclid=CjwKCAjw6vyiBhB_EiwAQJRoput7ryxBlctWw7F3YNoJ0Eld_xKfqW0LAA6IwwvmgbSrPqmv__qfyxoCs1QQAvD_BwE

Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskus: 

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/itsemurhien-ehkaisykeskus/

Musiikkiterapia toipumisen tukena. Vieraana Heidi Ahonen, musiikkiterapian professori sekä vaativan erityistason psykoterapeutti Torontosta.

Musiikki hoitaa ja parantaa. Se auttaa käsittelemään kipeitä traumamuistoja, ikään kuin auttaa asettamaan niitä järjestykseen, antamalla riittävästi turvaa sietämättömien tunteiden kohtaamiseen. Musiikki koskettaa molempia aivopuoliskoja samanaikaisesti, tämä on erityisen tärkeää emotionaalisen trauman hoidossa. Musiikkiterapeutin kanssa tapahtuva vuorovaikutus on myös merkittävässä roolissa – trauma on usein syntynyt juuri ihmissuhteessa, ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa myös paranemista voi tapahtua.

Musiikki on keino, jolla säätelemme oloamme ja tunnetilojamme. Heidin mukaan musiikki voi toimia lohduttajana, innostajana, hoivaajana tai rohkaisijana, olisikin tärkeä tunnistaa ja osata hyödyntää musiikkia tavoitteellisesti oman hyvinvoinnin tukena!

Tästä pääset tutustumaan Heidi Ahosen työhön ja tutkimuksiin:

https://www.wlu.ca/academics/faculties/faculty-of-music/faculty-profiles/heidi-ahonen/index.html

Kuvataidepsykoterapia toipumisen tukena. Vieraana Katinka Tuisku, psykiatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri ja kuvataidepsykoterapeutti.

Kuvataidepsykoterapia on enemmän kuin luova kuvailmaisu ja psykoterapia yhdessä. Toki myös “pelkkä” arjen kuvailmaisu ja taiteen kokeminen sekä tekeminen on usein hyvin terapeuttista ja kuntouttavaa. 

Katinka ajattelee jokaisen kohtaamansa potilaan kantavan mahdollista traumataakkaa, ja haluaa olla omissa kohtaamisissaan sensitiivinen, aina tarjota turvallisen vuorovaikutustilanteen. 

On hyvin tärkeää tiedostaa, että ahdistukseen ja tuskaiseen oloon voi vaikuttaa positiivisesti myös kuvallisen ilmaisun keinoin. Taiteella ja kulttuurielämyksillä on myös hyvinvointivaikutuksia. Taideterapia on saanut alkunsa siitä, että kun pelkän keskustelun kautta ei saatu potilaisiin yhteyttä otettiin taiteelliset keinot käyttöön – vuorovaikutusta ei siis syntynyt ilman kuvallisen ilmaisun mukanaoloa. 

Kuvataidepsykoterapian on myös osoitettu olevan ikäänkuin tukimuoto, joka saattaa luoda niin paljon turvallisuutta myös kipeiden, sietämättömienkin traumojen työstämiseen, että asiakkaat pystyvät sitoutumaan terapeuttiseen työskentelyyn paremmin.

Vieraana Pirkko Lahti.

Kohtaaminen ja vierellä oleminen parantaa, samoin kuin sen ymmärtäminen, että kaikki kokemamme kipu menee joskus ohi ja helpompi arki voi alkaa muotoutumaan.

Pirkko Lahti on psykologi, psykoterapeutti ja filosofian lisensiaatti, joka toimi yli 20 vuotta Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana. Edelleen hän toimii aktiivisesti mielen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Pirkko Lahti toivoo kaikkien oppivan ymmärtämään sen, miten tärkeää on osata kannustaa ja kehua toisia ja ottaa myös kehua vastaan. Lisäksi tarvitaan kykyä nähdä hyvää myös tavallisessa arjessa ja saada siitä voimaa jatkaa seuraavaan päivään.

Vieraana Karita Palomäki.
Psykofyysinen fysioterapia on keino edistää kokonaisvaltaista terveyttä. Psykofyysinen fysioterapia auttaa myös emotionaalisesta traumatisoitumisesta kärsiviä toipumaan ja vahvistumaan.

Jaksossa vieraana fyisoterapeutti, psykofyysinen fysioterapeutti ja kouluttaja, työnohjaaja Karita Palomäki.

Psykofyysinen fysioterapia auttaa meitä ymmärtämään kehoon koteloituneen trauman vaikutuksia omaan hyvinvontiimme. Kun tulemme tietoisemmiksi omista reaktioistamme ja ymmärrämme mistä mikäkin asia johtuu, opimme huoltamaan itseämme paremmin. On tärkeää oppia ymmärtämään oman vireystilan merkitys ja keinoja sen tasaamiselle.

Psykofyysisen fysioterapian kautta voidaan hoitaa myös kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Joskus voi pitkäaikaisen kivun taustalta löytyä juurikin emotionaalista traumatisoitumista, ja jo kipu itsessään voi olla hyvinkin traumatisoivaa.

Kiinnostuitko? Täältä löydät lisää tietoa Karitan työstä ja kirjoista:

www.bodysense.fi

Vieraana Saku Sutelainen. Keskustelua auttajan omasta jaksamisesta ja uupumuksen merkkien tunnistamisesta. Miksi niin usein painamme vain enemmän kaasua, kun huomaamme että pitäisi rauhoittua oman jaksamisen ja hyvinvoinnin äärelle? Miksi hiljentyminen on joskus niin vaikeaa? 

Jaksossa vieraana Suomen Palopäällystöliiton erityisasiantuntija, juuri päättyneen Mental Fire Fit-hankkeen projektipäällikkö Saku Sutelainen. 

Siitä on puhuttava, mistä on vaiettu. Asioiden esille tuominen voi olla ainoa keino, jonka avulla päästä eteenpäin toipumisessa ja katkaista sukupolvien kipeitä kahleita. Jostakin – ehkä tiedostamattomastakin – kipeästä epäonnistumisen kokemuksesta voi muodostua este, jolloin ei enää kyetä olemaan läsnä lähellä oleville, pienen lapsen häpeäkokemuksen huutaessa taustalla pelkoaan. 

Jaksossa koskettavaa keskustelua muun muassa niistä tilanteista, joissa Sakun oli hankalaa toimia pelastajana oman taustansa vuoksi. Uskaltamalla tutkistella omaa elettyä elämäänsä löydämme avaimia toimia tietoisemmin ja terveemmin tänään ja huomenna. 

Saku Sutelainen luotsaa pelastusalan jälkipurku- ja vertaispurku toimintaa. Kipeiden tilanteiden purku ja läpikäyminen turvallisella tavalla on osoittautunut vaikuttavaksi keinoksi tukea auttajan hyvinvointia ja työssä jaksamista. 

http://94.237.117.184/~spplfi/palvelut/asiantuntijatoiminta/hankkeet/mentalfirefit/https://www.palosuojelurahasto.fi/ufaqs/mentalfirefit-kun-palo-sammuu-voi-mieli-jaada-kytemaan-suomen-palopaallystoliitto-ry

Vieraana Jaakko Seikkula. 

Dialogi – aito kohtaaminen ja toisen kuuleminen – on todella parantavaa! Tarvitsemme kannattelevampaa ja hoitavampaa kohtaamista niin arkeen kuin ammattikohtaamisiinkin. Jo se, että tulee kuulluksi on usein voimaannuttavaa. 

Jaakko Seikkula on kliininen psykologi ja psykoterapian professori. Hän on ollut kehittämässä dialogista, kohtaavaa hoitomallia. Seikkula on uskaltanut kritisoida psykiatrisessa hoidossa olleita asiakasta ohittavia käytänteitä, ja on tuonut esille dialogin parantavaa voimaa monelta eri kulmalta. Hän on ollut luomassa niin sanottua Keroputaan (avoimen dialogin) mallia, jossa psykoosipotilaiden hoidossa saavutettiin hyviä tuloksia kun sekä potilaat että heidän läheisensä otettiin hoidon suunnitteluun mukaan ja potilaita kuultiin. Keroputaan mallissa ajatellaan, että potilaiden kokemuksilla ja ajatuksilla, jopa harhoilla, on merkittävä sanomansa myös heidän aiempaan kokemusmaailmaansa, esimerkiksi heidän kokemiinsa traumaattisiin kokemuksiin nähden. Useiden tutkimusten mukaan avoimen dialogin malli on paitsi parantanut potilaiden hyvinvointia esimerkiksi työkyvyn palautumisessa mitattuna, mutta myös ollut merkittävä potilaan toimijuutta ja voimaantumista lisäävä hoitomalli. 

Traumainformoidun mallin – jossa dialogisuudella ja ihmisläheisellä, kunnioittavalla kohtaamisella on tärkeä rooli –  kannattajana tuntuu vaikealta kuvitella psykiatrista hoitotyötä, jossa potilasta ei kuunnella. Toivon, että avoimen dialogin malli voisi olla tulevaisuudessa mukana kaikessa sotetyössä! 

Jaakko Seikkula on ollut mukana kirjoittamassa tai kirjoittanut monia oivaltavia tekstejä, joihin jokaisen auttamis- ja ihmistyöntekijän olisi hyvä tutustua. Omassa opiskelussani ja myöhemmin työssäni Seikkulan tekstit ovat olleet isossa roolissa. Se, että kohdataan ihminen inhimillisesti, omassa verkostossaan on mielestäni ensisijaisen merkittävää myös hoidon ja asiakassuhteen onnistumisen kannalta. Ihminen on aina enemmän kuin hänen oireensa tai diagnoosinsa. 

Kiinnostuitko? 

Jaakko Seikkula: Dialogi parantaa, mutta miksi? Kuva ja mieli 2023. 

Tom Erik Arnkil & Jaakko Seikkula: “Nehän kuunteli meitä”. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2015.

Resilienssi toipumisen mahdollistajana

Vieraana Soili Poijula, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja. 

Resilienssi antaa toivoa. Ilman resilienssiä, selviytymiskykyä, vastoinkäymisistä olisi erittäin vaikeaa toipua. Kyvykkyys selviytyä vastoinkäymisistä alkaa muotoutumaan jo varhaislapsuudessa, ja elämän merkityksellisenä kokeminen sekä usko omaan pärjäämiseen vahvistavat resilienssiä. 

Perimä, persoonallisuus ja sen piirteet sekä yksilön ja yhteisön käytettävissä olevat voimavarat vaikuttavat resilienssin syntyyn. Resilienssi voi kuitenkin kehittyä sekä voimistua eri elämäntilanteissa, eikä se ole jotakin, mitä joko on tai ei ole, resilienssiä voi tavoitteellisesti vahvistaa. Myös yksilön käytettävissä oleva ymmärtämys omista voimavaroista sekä mielen ja yhteisön toiminnasta vaikuttaa resilienssin lisääntymiseen.

Jaksossa Soili Poijula kertoo resilienssistä ja sen vahvistamisesta, sekä tietenkin resilienssin merkityksestä yksilön toipumisessa ja voimaantumisessa.

Vieraana työelämä professori, asiantuntijaylilääkäri, ylilääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma.

Lapsuuden varhainen traumatisoituminen altistaa Lauerman mukaan jossain määrin kaikille psykiatrisille sairauksille.

– Traumaattiset lapsuuden kokemukset vaikuttavat yksilön myöhempään kehitykseen ja hyvinvointiin. Erityisesti niillä voi olla yhteyttä persoonallisuushäiriöiden syntyyn ja kehitykseen, Hannu kertoo Traumainformoitu Toivo -podcastissa.

Jaksossa podcastin host Aster kysyy Hannulta muun muassa siitä, miten parhaiten tukea lapsia ja nuoria, jotka oireilevat vakavalla häiriökäyttäytymisellä ja väkivallalla.

– Ympäristön täytyy tarjota runsaasti lämpöä ja ymmärrystä nuorelle sekä ohjausta sellaisiin aktiviteetteihin, jotka ovat positiivisia, lasta ja nuorta vahvistavia. Sosiaalisten taitojen harjoittelua tulee tehdä yhdessä aikuisen kanssa, sam​​oin kuin arjen taitojen opettelua. Päihteiden käytön välttäminen on tärkeää! Tarvitaan myös tiukkoja rajoja ja johdonmukaisuutta. Silloin toipuminen mahdollistuu, mutta helppoa se ei ole, Hannu vastaa.

– Tarvitaan tavallisia, hyviä asioita ja vuorovaikutusta ihmisten välille. Mikään hoitomuoto yksistään ei tehoa. Lääkkeet usein juuri mahdollistavat liikkeellelähdön ja vuorovaikutuksen syntymisen, Lauerma jatkaa.

– Myös myöhemmässä elämänvaiheessa toipuminen on mahdollista, jos elinympäristö on riittävän vakaa. Aikuisuudessa voi tulla vaihe – jos ympäristö on tosiaan riittävän vakaa ja turvallinen – jossa esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi merkittävästi toipua ihmisen saadessa riittävästi korjaavia kokemuksia. Tällöin uuden oppiminen ja hidas kypsyminen vaikuttavat toipumiseen suotuisalla tavalla, kunhan ei ihminen ei ole suistunut syvälle depressioon tai tähän masennukseen on saatu hoitoa, Hannu kertoo.

Kirjat, joita Hannu Lauerma jaksossa suosittelee:

Sariola, Esa: Kuolemaani saakka. Otava 1986.

Kautto, Timo: Auervaara. Aurinko ja kevätmies. Edita 1999.
Haanpää, Pentti: Taivalvaaran näyttelijä. Otava 1938.

Trauma on mikä tahansa tapahtuma, joka on ollut ylivoimainen kokijalleen ja jossa on jääty ilman riittävää ympäristön tai läheisten tukea. Uhkaavassa  tilanteessa keho erittää adrenaliinia ja muita taisteluun tai pakenemiseen valmistavia hormoneja, ja jos  ihminen ei pysty puolustautumaan (esimerkiksi traumaattisen tilanteen ollessa ylivoimainen) trauma voi ikään kuin jäädä kehoon tunnottomaksi muistoksi. Traumatietoisessa orientaatiossa tunnistetaan yksilön ongelmallisten käyttäytymismallien olevankin mahdollisesti arjen epätoivoisia selviytymiskeinoja eikä ongelma itsessään.
Ymmärrys siitä, että tragediasta voi syntyä uutta ja kaunista on ehkä yhtä vanha kuin kieli itse; kiinalaisissa aakkosissa kriisin symboli kuvaa samaan aikaan sekä vaaraa että mahdollisuutta. Tieto trauman aikaansaamista neurobiologisista muutoksista auttaa suhtautumaan lempeämmin itseen ja muihin ja koettuun kipuun, pahan kokemiseen, omiin virheisiin ja häpeän kokemuksiin. 
Ymmärrys trauman vaikutuksista antaa myös työkaluja mennä “kipua päin”, kohdata tarvittava totuus ja saada käsiteltyä traumaattiset tapahtumat osaksi omia muistoja, ikäänkuin saada “traumaattisen muiston synnyttämän sekaisen huoneen tavarat järjestykseen ja pölyt sieltä pois”
Traumainfomormoitu Toivo- podcastin host Aster on lastensuojelussa työskentelevä sosionomi. Aster on itse trauma selviytyjä ja traumatietoisuus aktivisti. Aster kertoo omasta posttraumaattisesta kasvustaan. 

Lähteet:
Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus
Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic 
Dickinson, S.  (2020): Post-traumatic growth in the twenty-first century: how current trends may threaten our ability to grow after trauma, The Journal of Positive Psychology, DOI: 10.1080/17439760.2020.1752782 Saatavilla: https://doi.org/10.1080/17439760.2020.1752782  
Hurskainen, J. (10.10.2019). Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset vaikuttavat terveyteen läpi elämän. Lastensuojelun keskusliitto. Verkkouutiset. Saatavilla 6.9.2020 https://www.lskl.fi/verkkouutiset/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-vaikuttavat-terveyteen-lapi-elaman/
Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group.  (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173
Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. (5.11.2019). ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. Saatavilla http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/
McClathey, I.S. & Raven, R.F. (2017). Adding trauma-informed care at a bereavement camp to facilitate posttraumatic growth: A controlled outcome study. Advances in social care. Vol. 18. No. 1. (Spring 2017), 349-368, DOI: 10.18060/21239. Saatavissa: http://journals.iupui.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/21239
Sarvela, K. (2020). Hyviä tapoja omaksumassa, malleja maailmalta. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.), Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books.
Suokas-Cunliffe, A. (2006). Trauma – Omaan elämäntarinaan yhdistymätön mielen loinen. Yleislääkäri 21(5), 19-23.
Van Der Kolk, B. (2017). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä
Van Der Kolk, B. (2005). Developmental trauma disorder. Toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatric annals 35. Saatavilla https://doi.org/10.3928/00485713-20050501- 06
Van Der Kolk, B. (2003). The neurobiology of childhood trauma and abuse. Child and adolescent psychiatric clinics. Saatavilla https://doi.org/10.1016/S1056-4993(03)00003-8