Edellä olleet artikkelit ovat esitelleet traumatietoisuuden hyötyjä sekä käyttömahdollisuuksia. On tärkeää vielä pohtia myös traumainformoidun orientaation mahdollisia sudenkuoppia.
Traumainformoituun orientaatioon voi sisältyä myös riskitekijöitä. On mahdollista että vakavistakin mielenterveyden ongelmista kärsivä henkilö jää ilman apua, jos traumainformoitua lähestymistapaa sovelletaan lääkkeenä kaikkiin vaivoihin. Traumainformoitu hoito ei saisi koskaan muodostua keinoksi, jolla vakavia ongelmia siirretään pois näköpiiristä ja yksilön oirehtiminen selitetään traumatisoitumisella vähemmäksi kuin se onkaan (Birnbaum 2019.)
Traumataustaa ei saa myöskään käyttää oikeutuksena satuttaa muita. Tällöin on ajauduttu kauas orientaation perusperiaatteista, itsen ja toisten kunnioittamisesta.
Traumatietoisuudesta puhuttaessa on tärkeää muistaa että näkökulma ei ole traumakeskeisyyttä. Parhaimmillaan traumainformoitu orientaatio lisää voimakkaasti monentasoista hyvinvointia. Tullessamme tietoisiksi omasta toiminnastamme, esimerkiksi traumatriggereistä voimme oppia myös niiden vastakohdista, glimmereistä. Glimmerit ovat meitä sietoikkunaan palauttavia tapahtumia, lyhyitä kokemuksia turvasta ja vakaudesta. Glimmereiden tietoinen käyttö voi monella tavalla vahvistaa hyvinvointiamme (Dana 2020.) Glimmerinä voi toimia esimerkiksi lapsuuskodin aikainen rakas tuttu tuoksu, viltin tai vaikkapa painopeiton alle käpertyminen tai jokin muu itselle tärkeä aistimus.
Traumatietoisuus vahvistaa hyvinvointiamme auttamalla ymmärtämään sekä omaa että toisten käyttäytymistä paremmin. Myötätuntoinen ymmärrys lisää yhteyden kokemusta. Yhteyttä kokiessamme voimme paremmin parantua menneisyyden taakoista. Lämmin, kohtaava vuorovaikutus rauhoittaa hermostoa ja mahdollistaa trauman aikaansaamien neurobiologisten muutosten paranemisen. Voisikin sanoa toivon ja paremman huomisen löytyvän kohtaamisista: kauniista sanasta, lämpimästä hymystä ja rauhoittavasta, lempeästä läsnäolosta.