Tämän oppaan tarkoituksena on esitellä traumainformoidun orientaation voimauttavaa vaikutusta auttamistyön kentällä. Moni meistä kärsii jonkinasteisesta traumasta. Joillakin kipeistä asioista puhuminen nostaa mieleen ehkä tavoittamatonta epämukavuutta sekä ahdistusta ja koko aiheen haluaisi mielellään sivuuttaa. Traumaymmärrys tuo lisää tietoa sekä asiakkaan että oman toiminnan tarkasteluun ja toivon löytämiseen.
Traumainformoitu orientaatio on vankalla tutkimustiedolla perusteltavissa oleva toimintamalli, ajattelutapa ja näkökulma, joka tuo oman arvokkaan lisänsä auttamistyön eri muotoihin. Traumatisoivien tapahtumien vaikutus myöhemmän elämän hankaluuksille on kiistatonta, mutta niin on myös toipumisen, valtaantumisen ja voimaantumisen mahdollistuminen sopivalla tuella. (Leitch 2017; SAMHSA 2014; Sarvela & Auvinen 2020; Fellitti ym. 1998).
Orientaatio pyrkii vahvistamaan asiakkaan ja auttajan hyvinvointia. Päämääränä on arjen vakauttaminen tukemalla voimaantumista ja vireystilan säätelyn oppimista. On myös tärkeää oppia ymmärtämään sekä sietämään mahdollisia traumatriggereitä, traumamuistoja mieleen tuovia elementtejä. Traumakokemuksia ei lähdetä arjen työskentelyssä työntekijälähtöisesti avaamaan. Tämä tapahtuu terapiassa ja vasta yksilön vakauduttua riittävästi (Leitch 2017; SAMSHA 2014).
Traumainformoitu orientaatio on näyttöön perustuva toimintamalli, jossa yksilön ja yhteisön mahdollinen traumatausta tiedostetaan. Traumatietoisessa ajattelutavassa ymmärretään traumatisoitumisen vaikutukset ihmisen neurobiologialle ja tunnistetaan yksilön ongelmallisten käyttäytymismallien olevan mahdollisesti arjen epätoivoisia selviytymiskeinoja eikä ongelma itsessään. Esimerkiksi päihdeongelma on usein todellisuudessa oire eikä varsinainen ongelma. (Leitch 2017; Fallot & Harris 2009; SAMSHA 2014; Sarvela & Auvinen 2020)
Olen itse nähnyt traumatisoitumista ja siitä aiheutuneita vakavia, hyvän elämän estäviä seurauksia. Olen toiminut auttajana ja ollut autettavana. Olen kiinnittänyt huomiota selviytymiseen, joka ensin näyttäytyy hentona räpiköintinä pienin uskaliain vedoin — josko pää pysyisikin pinnalla? Olen ollut todistamassa voimien eheytymistä, uuden ilon puhkeamista ja anteeksiannon löytymistä. Olen huomannut, miten toipumisen jälkeen ei olla enää vain selviytyjiä vaan löydetään uutta voimaa kukoistamisesta. Toivon, että tämä opas voi olla tukemassa matkaasi niin auttajana kuin autettavanakin, saatammehan me kaikki olla vuorollamme näillä molemmilla puolilla.
Opas on laadittu kirkon auttamistyötä silmällä pitäen, mutta neutraalin sisältönsä vuoksi valtaosa oppaan artikkeleista sopii kaikille ihmistyöstä ja traumatietoisuudesta kiinnostuneille.
Opas on osa opinnäytetyötä sosionomi AMK, diakoniatyön koulutusohjelma Diakonia ammattikorkeakoululle. Työelämän yhteistyötahona toimi Kirkon koulutuskeskus.
Oppaan kirjoittaja Aster Hedman on kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja lämpimästä vuorovaikutuksesta kiinnostunut ihmistyön ammattilainen, traumatietoisuusaktiivi ja kouluttaja.
Asterilla on työhistoriaa lastensuojelusta, varhaiskasvatuksesta sekä seurakuntatyöstä. Koulutukseltaan Aster on sosionomi (AMK) diakoni, lisäksi Aster on opiskellut erilaisia täydennys- sekä lisäkoulutuksia mm. palveluohjauksen, lastensuojelun sekä lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin tukemisen kokonaisuuksista. Tällä hetkellä Aster suorittaa sosiaalityön maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistossa.
Yhteydenotot:
aster@traumainformoitu.fi
Lämmin kiitos kaikille oppaan teossa mukana olleille ja asiantuntemustaan oppaaseen jakaneille henkilöille <3
kiitos Ninna.
Kiitos psykoterapeutti, psykiatrian erikoislääkäri Mari Kokko-Tidenberg; tietokirjailija, terapeutti ja hammaslääkäri Kati Sarvela; FM, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, lastentarhanopettaja, Internal Family Systems -terapiaohjaaja sekä kirjallisuusterapiaohjaaja Elisa Auvinen; pappi, teologi, Ihminen tavattavissa-terapeutti ja TRE-ohjaaja Pirkko Olanterä; sielunhoidon kouluttaja Sirkku Tukiainen; vaativan erityistason psykoterapeutti, musiikkiterapian professori Heidi Ahonen; terveydenhoitaja (ratkaisukeskeinen terapia) Mari Vuorijärvi; rovasti Raimo Jalkanen, varhaiskasvatuksen opettaja Kristiina Linna-Kanto; varhaiskasvatuksen opettaja, päiväkodin johtaja Johanna Ahokas; varhaiskasvatuksen erityisopettaja Auli Pärepalo-Kettunen; varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Essi Loukasmäki, sosiaalityöntekijä, lastensuojelun johtava asiantuntija Johanna Tervanen; sairaanhoitaja Ninamaria Ketola; Sinikka Juupaluoma; Lucas Talja; Eija Vähäkainu ja Ari Vähäkainu. Kiitos myös opinnäytetyön ohjauksesta Tarja Isomäki sekä Jari Visto.