Olen pysähtynyt käsitteen elämäkerrallinen toimijuus äärelle (kiitos Ilona Fagerström käsitteen ja hyvän väikkärin, Towards Biographical Agency in Health Social Work (2018) vinkkaamisesta)
Sillä tarkoitetaan mahdollisuutta rakentaa yhteyttä menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välille – ymmärtää omaa elämäntarinaa ja sitä, että voi vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Menneisyydestä voi oppia. Sen ei tarvitse muovata tulevaisuutta hallitsemattomasti.
Traumainformoitu tieto ja ymmärrys voivat ensin olla kuin sateenvarjo. Suoja, jonka alla voi alkaa ymmärtää:
Mitä minulle onkaan tapahtunut?
Miksi reagoin näin?
Mikä on auttanut minua selviytymään?
Miksi olen tarvinnut juuri näitä keinoja?
Tieto ei muuta tapahtunutta. Mutta se voi vähentää häpeää – usein aivan aiheetonta – ja auttaa näkemään oman selviytymisen uudella tavalla.
Entä jos sateenvarjo voisi vähitellen kääntyä veneeksi?
Sellaiseksi, joka ei enää vain suojaa myrskyltä, vaan kantaa sen läpi ja eteenpäin. Mukana kulkevat kokemukset, opittu, merkitykset, voimavarat ja vähitellen myös uudet mahdollisuudet.
Ja sateenvarjon kahvasta voisi tulla peräsin.
Minulle se kuvaa elämäkerrallista toimijuutta: mahdollisuutta alkaa vaikuttaa oman elämän suuntaan.
Ei niin, että kaikki olisi ihmisen omissa käsissä. Joskus tarvitaan toinen ihminen auttamaan vene vesille. Joskus hinaamaan silloin, kun itse ei jaksa soutaa. Joskus tarvitaan turvallisempia olosuhteita, jotta peräsimeen on ylipäätään mahdollista tarttua.
Siksi Mitä sinulle on tapahtunut? on tärkeä kysymys. Mutta sen rinnalle tarvitaan myös:
Miten olet tullut tähän asti?
Mikä on kantanut sinua?
Oletko kantanut sisälläsi häpeää, josta voisit päästää irti?
Mitä elämässäsi voisi vielä olla mahdollista?
Ehkä myös tyrskyistä voi tulla omaa venettä vahvistavia. Veneen laidat vahvistuvat kestämään suurempia aaltoja. Kyytiin mahtuu muitakin. Airot löytyvät helpommin käsiin. Vene ei ehkä tunnu enää aivan yhtä kiikkerältä.
Ehkä toivo ei olekaan varmuutta tyynestä merestä.
Se voi olla luottamusta siihen, että vaikka myrsky vielä joskus nousee, minulla on jotakin, mikä kantaa.
Myrsky voi olla osa tarinaa. Mutta sen ei tarvitse määrittää, mihin tarina päättyy.