Lapsena koettu vahingollinen, niin sanottu myrkyllinen stressi (esimerkiksi vanhempien päihde- tai mielenterveysongelma tai lapsen kokemus kaltoinkohtelusta), vaikuttaa monella tavalla pitkälle aikuisiän terveyteen. Kipeiden tapahtumien vaikutukset korostuvat erityisesti lapsen jäädessä vaille läheisen aikuisen tarjoamaa vakautta ja turvaa.
Lapsuuden ajan haitalliset kokemukset (englanniksi adverse childhood experiences eli ACE) tarkoittavat lapsuudessa tapahtunutta lapsen kehitykseen vahingollisesti vaikuttavaa tapahtumaa, muun muassa lapsen laiminlyöntiä, väkivallan kokemista tai näkemistä, mielenterveydenhäiriötä perheessä, vanhempien eroa, eroa vanhemmasta tai seksuaalisen väkivallan kokemista (Leitch 2017; Felitti ym. 1998; Poijula 2018, 112.) Perheensisäiset ACE-kokemukset ovat usein kaikkein vahingollisimpia, varsinkin jos lapsella ei ole mahdollisuutta saada turvaa vanhemmastaan (Ahlström 2015, 185.) Lapsuudenajan vahingollisia tapahtumia on Suomessa tutkittu toistaiseksi vähänlaisesti. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos järjesti yhdessä Lastensuojelun keskusliiton kanssa lokakuussa 2019 Suomen ensimmäisen ACE-konferenssin, jossa lapsuuden ajan haitallisten kokemusten yhteisvaikutuksesta aikuisiän hyvinvointiin keskusteltiin laajasti. (Hurskainen 2019).
Perheensisäiset ACE-kokemukset ovat usein kaikkein vahingollisimpia, varsinkin jos lapsella ei ole mahdollisuutta saada turvaa vanhemmastaan
Useissa hyvinvointia kartoittavissa tutkimuksissa on selvästi havaittavissa miten lapsuudenajan vahingollisten tapahtumien määrän eli niin sanottujen ACE-pisteiden kohotessa myös aikuisiän ongelmat (esimerkiksi vaikea ylipaino, masentuneisuus, itsemurha-alttius ja päihteiden väärinkäyttö) lisääntyvät. Myös riski sairastua automimmuunisairauteen sekä sydänsairauteen suurenee eikä ilmiötä kyetä selittämään huonoilla elintavoilla, etnisellä alkuperällä tai sosioekonomisella statuksella. (Felitti ym 1998.)
ACE-tutkimus sai alkunsa Kaliforniassa, USA:ssa vuonna 1998. Laajassa tutkimuksessa huomattiin lapsuuden ajan haitallisilla tapahtumilla olevan suuret merkitykset aikuisiän hyvinvointiin niin terveydellisiltä, sosiaalisilta kuin taloudellisilta vaikutuksiltaan. (Felitti ym 1998.) Emotionaalisen traumatisoitumisen kulmakiveksi nousseessa ACE-tutkimuksessa todistettiin lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten seurausten näkyminen vielä vuosikymmenien jälkeen tutkittavien fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä. ACE-pisteiden kategoriat olivat mm. emotionaalinen väkivalta, fyysinen tai seksuaalinen kaltoinkohtelu, emotionaalinen laiminlyönti, päihdeongelma perheessä, perheenjäsenen mielenterveyden ongelma, vanhempien ero ennen lapsen 18. ikävuotta sekä vanhemman vankilatuomio. Vastaajat olivat keskituloisia, pääosin valko-ihoisia amerikkalaisia, eivät tilastollisesti huono-osaisia. Suurella osalla tutkittavista oli korkeakoulututkinto. (Felitti ym 1998.)
Felittin tutkijaryhmän yksi tärkeimpiä oivalluksia oli ajatus siitä, että ongelmana pitämämme toiminta, kuten esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, itsetuhoinen käytös ja syömishäiriöt olisivatkin jonkin asiakkaan elämässä piilevän ongelman ratkaisuyritys eikä alkuperäinen ongelma. Näin ollen ensimmäiseksi pitäisi selvittää asiakkaan ongelmien alkuperäinen syy eikä hoitaa oiretta (Felitti ym 1998; Burke Harris 2019, 65.)
Lapsuuden kaltoinkohtelu on usein kumulatiivista eli kasautuvaa. Jos henkilöllä on ACE-pisteitä jollakin elämänalueella riski pisteiden kertymiseen toisissakin kategorioissa kasvaa. USA:ssa toteutetussa tutkimuksessa kaikkein yleisin lapsuudenajan kaltoinkohtelun muoto oli vanhempien päihteiden ongelmakäyttö (25,6 %). 67 % tutkittavista oli kokenut vähintään yhden haitallisen tapahtuman eli sai yhden ACE-pisteen. 12,6 % sai neljä tai enemmän pisteitä. Neljä tai enemmän ACE-pistettä laskee ihmisen elinajanodotetta 20 vuodella keskimääräisestä. (Felitti ym 1998.)
Kiinnostuitko? Tutustu Nadine Burke Harrisin kirjaan Syvälle ulottuvat juuret (Basam books 2019) jossa ACE-kokemusten merkitystä ja traumasta toipumista esitellään kattavasti ja ymmärrettävästi. Kirjan lopusta löytyy myös suomennettu ACE-kyselykaavake. Englanniksi löydät ACE-tietoutta ja ACE-kyselylomakkeen muun muassa täältä: https://www.cdc.gov/violenceprevention/acestudy/about.html#:~:text=The%20CDC%2DKaiser%20Permanente%20Adverse,two%20waves%20of%20data%20collection.
Jos pystymme riittävällä tarkkuudella tarkastelemaan millaisia seurauksia lapsuuden ajan haitallisista kokemuksista on, voimme mahdollisesti hoitaa ja jopa ennaltaehkäistä emotionaalista traumatisoitumista vaikuttaen yksilöiden ja yhteisöjen tervehtymiseen ja voimaantumiseen (Felitti ym 1998; Anda, Porter & Brown 2020).
ACE-pisteiden määrällä on voimakas yhteys moniin terveysongelmiin ja siksi pisteiden määrää kannattaa aktiivisesti kartoittaa. Lapsuudenajan haitallisten kokemusten määrää seulotaan USA:ssa jo monessa osavaltiossa, ja WHO eli Maailman terveysjärjestö on nostanut ACE-kartoituksen tärkeyttä esiin maailmanlaajuisesti. (Anda, Porter & Brown 2020).
KUVIO 1. 4-vuotiaiden lasten hyvinvointikysely. Lasten kohtaama kaltoinkohtelu vanhempien kertomana. Kyselyyn vastanneiden lasten vanhempien harjoittama väkivalta % yksiköinä. (THL. Tilastoraportti 10/2019. Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018).
KUVIO 2. Arvio lasten ACE- eli adverse childhood experiences pisteistä Suomessa % yksikköinä. (Hurskainen, Lastensuojelun keskusliitto 2019).
Kuvioista 1 ja 2 tulee hyvin esille, missä määrin Suomessa lapset joutuvat kohtaamaan vahingollisia tapahtumia. Varsinaista, kattavaa ACE-tutkimusta ei Suomessa toistaiseksi ole tehty.
Aivojen varhaisesta muokkaantumisesta ja vahingollisten tapahtumien vaikutuksia lapsen kokonaiskehitykseen raskausaikana ja varhaislapsuudessa on Turun yliopistossa tutkittu laajassa Finnbrain-syntymäkohortti tutkimuksessa, jossa ACE-tapahtumien merkitystä selvitetään tarkemmin (Turun yliopisto. Finnbrain ia). https://sites.utu.fi/finnbrain/ (Karlsson ym. 2018). Mielenkiintoinen on myös Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2016 tehty lääketieteen väitöskirja, joka käsittelee ACE:n vaikutuksia lapsen kehittyvälle hermostolle. Elomaan (2016) mukaan ACE-tapahtumilla voi olla pysyvät vaikutukset yksilön neurobiologialle. Elomaa nostaa erityisesti esille ei-väkivaltaisen kaltoinkohtelun vaikutukset ja esittää ennen 7. ikävuotta tapahtuneiden ACE-kokemusten seurausten olevan erilaisia kuin myöhemmässä lapsuudessa kohdattujen ACE-kokemusten. Raskaat vahingolliset lapsuudenkokemukset altistavat esimerkiksi persoonallisuushäiriöille. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2142-0/ (Elomaa 2016, 46.)
ACE-seulonnassa on kuitenkin omat haasteensa. Ihmiset tulkitsevat kokemuksiaan eri tavoilla. Myös pisteytysten määrä on hyvin tulkinnanvaraista. Yksilö, jolla on vain 1 ACE-piste voi olla altistunut pitkäkestoiselle, krooniselle ja tuhoavalle – mutta vain yhdentyyppiselle – kaltoinkohtelulle. Vastaavasti joku, jolla todetaan korkeat ACE-pistemäärät saattaa olla kohdannut merkittävästi lievempiä haitallisia kokemuksia mutta tapahtumat ovat olleet kestoltaan ja intensiteetiltään vähäisempiä. (Anda, Porter & Brown 2020).
On myös erittäin tärkeää muistaa miten tärkeitä ja merkittäviä lapsuuden ajan suojaavat kokemukset ovat! Pelkästään ACE-pisteistä ja kokemuksista puhuminen voi olla hyvin ahdistavaa. Hankalat kasvuolosuhteet eivät kuitenkaan ole tuhoon tuomitun tulevaisuuden tae. Kannustavat, riittävän terveet perheen ulkopuoliset ihmissuhteet, terapia, traumataustan tunnistaminen, oman toimijuuden vahvistaminen ja oman käytöksen ymmärtäminen vahvistavat resilienssiä ja hyvinvointia. Useat ihmiset joilla on raskas, kipeä ja traumaattinen tausta ovat pärjänneet elämässä erittäin hyvin.