Lopuksi

Päivitetty 08/26

Edellä olevissa artikkeleissa on tarkasteltu traumatietoisuuden merkitystä auttamistyössä, kasvatuksessa, yhteisöissä ja seurakunnissa. Traumainformoitu työote voi lisätä ymmärrystä, vahvistaa turvallisuutta ja auttaa rakentamaan yhteyttä. Samalla on tärkeää tunnistaa myös sen mahdolliset sudenkuopat.

Traumainformoitu työote ei ole lääke kaikkiin vaikeuksiin eikä selitysmalli kaikelle ihmisen oireilulle. Vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivä ihminen voi jäädä ilman tarvitsemaansa hoitoa, jos hänen oireensa selitetään yksinomaan traumataustalla. Traumaymmärrys ei saa pienentää ongelman vakavuutta, viivästyttää tutkimuksia tai korvata lääketieteellistä, psykiatrista tai psykoterapeuttista hoitoa silloin, kun niitä tarvitaan (Birnbaum 2019).

Traumainformoitu työote ei tarkoita myöskään sitä, että jokaiselta ihmiseltä tulisi etsiä traumaa tai että hänen pitäisi kertoa kokemuksistaan saadakseen apua. Ihmisellä on oikeus määritellä itse, mitä hän haluaa jakaa ja milloin. Turvallisuutta voidaan vahvistaa ilman yksityiskohtaista tietoa ihmisen menneisyydestä.

Traumataustaa ei myöskään saa käyttää oikeutuksena toisten satuttamiseen. Toisen ihmisen kokemusten ymmärtäminen ei tarkoita vahingollisen toiminnan hyväksymistä. Myötätunto, rajat ja vastuu voivat toteutua samanaikaisesti.

Traumatietoisuus auttaa ymmärtämään käyttäytymisen taustaa. Se ei poista vastuuta käyttäytymisen seurauksista.

Traumainformoitu ei tarkoita traumakeskeistä

Traumatietoisuudesta puhuttaessa on tärkeää muistaa, ettei näkökulman tavoitteena ole nähdä kaikkialla traumaa. Ihminen on aina enemmän kuin kokemansa vaikeudet, oireensa tai selviytymiskeinonsa.

Traumainformoitu työote suuntaa huomion kivun lisäksi siihen, mikä on auttanut ihmistä selviytymään. Se tunnistaa voimavarat, turvalliset ihmissuhteet, merkityksellisyyden kokemukset ja pienetkin hetket, joissa keho ja mieli voivat levätä.

Siksi kysymme:

  • Mitä sinulle on tapahtunut?
  • Mikä on auttanut sinua selviytymään tähän asti?
  • Mitä tarvitset voidaksesi tuntea olosi turvallisemmaksi?
  • Missä ja kenen kanssa sinun on mahdollista hengittää hieman vapaammin?
  • Mitkä pienet asiat tuovat sinulle yhteyttä, vakautta tai toivoa?

Traumainformoidun työotteen ei tule kiinnittää ihmistä traumatarinaan. Sen tehtävänä on vahvistaa mahdollisuutta turvallisuuteen, yhteyteen, toimijuuteen ja toivoon.

Ihminen ei ole vain se, mistä hän on selviytynyt. Hän on myös se, mikä hänessä elää, rakastaa, toivoo ja suuntautuu kohti tulevaa.

Glimmerit – pieniä merkkejä turvasta

Triggerit eli traumamuistuttajat voivat herättää kehossa ja mielessä voimakkaan vaaran kokemuksen. Niiden rinnalla voimme opetella tunnistamaan myös glimmereitä.

Mitä glimmerit ovat?

Glimmerit ovat pieniä hetkiä, havaintoja tai kokemuksia, jotka välittävät hermostolle viestin turvasta, yhteydestä tai vakaudesta.

Glimmeri ei välttämättä ole suuri ilon tai onnellisuuden kokemus. Se voi olla vain lyhyt hetki, jolloin hartiat laskeutuvat, hengittäminen helpottuu tai ympäristö tuntuu hieman turvallisemmalta. Se voi auttaa ihmistä palaamaan lähemmäs omaa sietoikkunaansa ja kokemaan, ettei juuri tässä hetkessä tarvitse puolustautua tai selviytyä yksin (Dana 2020).

Glimmeri voi olla esimerkiksi:

  • lempeä katse tai lämmin hymy
  • tutun ja turvallisen ihmisen ääni
  • lemmikin läheisyys
  • viltin tai painopeiton alle käpertyminen
  • lapsuudesta tuttu rakas tuoksu
  • lämmin juoma käsissä
  • auringonvalo kasvoilla
  • sateen tasainen ääni ikkunaa vasten
  • mieluisa musiikki
  • metsä, järvi tai muu turvalliseksi koettu maisema
  • tuttu rukous, virsi tai hengellinen tila
  • puhdas paita tai lämpimät sukat
  • kokemus siitä, että toinen kuuntelee kiirehtimättä
  • ystävällinen viesti
  • lupa levätä
  • hetki, jolloin huomaa selvinneensä jostakin vaikeasta.

Glimmeri on henkilökohtainen

Sama asia ei ole glimmeri kaikille. Tuoksu, kosketus, musiikki tai hengellinen tila, joka rauhoittaa yhtä ihmistä, voi herättää toisessa turvattomuutta. Siksi glimmereitä ei voida määritellä toisen puolesta.

Auttaja voi kysyä:

  • Huomasitko hetken, jolloin olosi muuttui hieman rauhallisemmaksi?
  • Mikä tässä tilanteessa tuntuu sinusta turvalliselta?
  • Onko jokin ääni, tuoksu, paikka tai ihminen, jonka lähellä sinun on helpompi olla?
  • Mikä auttaa sinua palaamaan tähän hetkeen?
  • Mikä tuo sinulle edes pienen kokemuksen siitä, että juuri nyt kaikki on riittävän hyvin?

Glimmerin tarkoitus ei ole peittää kipua, pakottaa myönteisyyteen tai ohittaa vaikeita olosuhteita. Pieni turvallisuuden hetki ei tee vahingollisesta tilanteesta turvallista. Se voi kuitenkin tarjota hengähdyksen ja auttaa tunnistamaan, että vaikeankin keskellä voi olla jotakin kannattelevaa.

Glimmereitä voi opetella huomaamaan

Turvattomuuteen tottunut hermosto etsii ympäristöstä hyvin nopeasti vaaran merkkejä. Siksi pienet turvallisuuden vihjeet voivat jäädä huomaamatta. Glimmereiden tietoinen tunnistaminen ei tarkoita, että ihmisen pitäisi ajatella myönteisesti tai olla kiitollinen vaikeuksistaan. Kyse on huomion lempeästä laajentamisesta.

Päivän aikana voi pysähtyä hetkeksi kysymään:

Mikä tässä hetkessä on edes hieman hyvin?

Vastaus voi olla hyvin pieni: lämmin muki, rauhallinen hengähdys, työtoverin ystävällinen sana tai tunne siitä, että jalkojen alla on tukeva lattia. Kun glimmerin huomaa, sen äärelle voi jäädä muutamaksi sekunniksi ilman vaatimusta muuttaa kokemusta suuremmaksi.

Glimmereitä tarvitaan myös yhteisöissä. Ennakoitava kohtaaminen, ystävällinen tervehdys, selkeä tieto, mahdollisuus vaikuttaa ja kokemus siitä, ettei jää vaikeassa tilanteessa yksin, voivat kaikki välittää turvaa.

Glimmeri voi olla pieni. Sen välittämä viesti on suuri: tässä hetkessä minun ei tarvitse selviytyä yksin.

Toivo löytyy usein kohtaamisista

Traumatietoisuus voi vahvistaa hyvinvointiamme auttamalla ymmärtämään sekä omaa että toisten käyttäytymistä. Myötätuntoinen ymmärrys voi lisätä yhteyden kokemusta. Turvallinen ja vastavuoroinen yhteys puolestaan auttaa rauhoittumaan, palautumaan ja rakentamaan uudenlaista suhdetta itseen ja toisiin.

Toivo ja parempi huominen eivät aina ala suurista ratkaisuista. Ne voivat alkaa kauniista sanasta, lämpimästä hymystä, rauhoittavasta läsnäolosta tai siitä, että joku jää rinnalle silloin, kun elämä tuntuu vaikealta.

Traumainformoitu työote ei poista elämän sateita. Se voi tarjota sateenvarjon, jonka alla kokemuksia voidaan jäsentää, turvaa vahvistaa ja seuraavaa mahdollista askelta etsiä yhdessä.

Sopiva suoja ei poista myrskyä – se antaa tilaa elää.

Tiivistetysti

  1. Traumainformoitu työote ei ole hoitomenetelmä eikä selitys kaikelle oireilulle.
  2. Traumaymmärrys ei saa viivästyttää ihmisen tarvitsemaa lääketieteellistä, psykiatrista tai psykoterapeuttista hoitoa.
  3. Traumatausta ei oikeuta vahingoittamaan toisia. Ymmärrys, rajat ja vastuu kuuluvat yhteen.
  4. Traumainformoitu ei tarkoita traumakeskeistä. Ihminen on aina enemmän kuin kokemansa vaikeudet.
  5. Ihmistä ei tule painostaa kertomaan traumaattisista kokemuksistaan.
  6. Glimmerit ovat pieniä ja henkilökohtaisia turvallisuuden, yhteyden tai vakauden kokemuksia.
  7. Glimmerit eivät ohita kipua. Ne voivat tarjota sen keskelle hetken hengittää.
  8. Toivo alkaa usein turvallisesta kohtaamisesta ja kokemuksesta, ettei tarvitse selviytyä yksin.

Käytännön harjoitus: huomaa päivän glimmer

Pysähdy kerran päivässä hetkeksi ja kysy:

  1. Missä olin?
  2. Mitä näin, kuulin, tunsin tai haistoin?
  3. Mitä kehossani tapahtui?
  4. Muuttuiko oloni edes hieman pehmeämmäksi, lämpimämmäksi tai vakaammaksi?
  5. Voinko viipyä tämän kokemuksen äärellä vielä muutaman sekunnin?

Glimmeriä ei tarvitse etsiä väkisin. Jos sellaista ei juuri nyt löydy, sekään ei ole epäonnistuminen.

Pohdittavaksi

  1. Käytämmekö traumatietoisuutta ymmärtämisen apuna vai selityksenä kaikelle?
  2. Tunnistammeko tilanteet, joissa ihminen tarvitsee traumainformoidun kohtaamisen lisäksi muuta tutkimusta tai hoitoa?
  3. Pystymmekö ymmärtämään käyttäytymisen taustaa samalla, kun asetamme turvallisia rajoja?
  4. Huomaammeko ihmisessä myös voimavarat, kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden mahdollisuudet?
  5. Millaisia glimmereitä omaan päivääni sisältyy?
  6. Mitkä kohtaamisen tavat välittävät yhteisössämme turvaa?
  7. Miten voimme lisätä glimmereitä ilman, että ohitamme todellisen kivun tai rakenteellisen turvattomuuden?

Kuuntele aiheesta

Toivoa toipumiseen polyvagaalisen teorian ymmärtämisestä

Vieraana psykiatrian erikoislääkäri, traumapsykoterapeuttikouluttaja ja psykoterapeutti Anne Pelkonen. Jaksossa tarkastellaan vireystilan säätelyä, kehon ja mielen yhteyttä sekä oman ja toisten turvallisuuden tukemista.

Toipumisorientoitunut yhteisö

Vieraana traumatietoisuuden pioneeri Kati Sarvela. Jaksossa keskustellaan siitä, kuinka terve ja traumatietoinen yhteisö voi tarjota turvaa, korjaavia kokemuksia ja mahdollisuuksia toipumiseen.

Toivo luo tulevaisuuden

Vieraana Johanna Linner Matikka. Jaksossa keskustellaan osattomuuden ja pahoinvoinnin juurisyistä, oikea-aikaisesta tuesta sekä toivon merkityksestä tulevaisuuden rakentumiselle.

Syvenny aiheeseen

SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach

SAMHSAn julkaisu kuvaa traumainformoidun lähestymistavan periaatteita sekä turvallisuuden, luottamuksen, yhteistyön, osallisuuden ja uudelleentraumatisoitumisen ehkäisemisen merkitystä.

Polyvagaaliteoriaa aloittelijoille

Deb Danan teksti avaa polyvagaalista näkökulmaa, autonomisen hermoston toimintaa sekä turvallisuuden ja yhteyden kokemusten merkitystä.

Lähteet

  • Birnbaum, S. (2019). Confronting the Social Determinants of Health: Has the Language of Trauma Informed Care Become a Defense Mechanism? Issues in Mental Health Nursing, 40(6), 476–481.
  • Dana, D. (2020). Polyvagal Exercises for Safety and Connection: 50 Client-Centered Practices. W. W. Norton & Company.
  • Substance Abuse and Mental Health Services Administration. (2014). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach.