Kun palvelu haavoittaa – osa 2. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Sanna Välimäki
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Jatkamme keskustelua Jonna Yli-Viikarin, sosionomi (YAMK), ja Sanna Välimäen, Kasper ry toiminnanjohtajan ja väitöskirjatutkijan, kanssa palvelukokemuksista, turvallisuudesta ja traumainformoidusta työotteesta.
Tässä jaksossa siirrymme yhä vaativampiin tilanteisiin. Puhumme muun muassa päihteisiin liittyvistä huolista, lasten suojelemisesta, kiireellisistä sijoituksista ja siitä, millainen merkitys ammattilaisen vuorovaikutuksella on keskellä kriisiä.
Lastensuojelussa joudutaan toisinaan tekemään päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä lapsen turvallisuuden kannalta mutta voivat samalla olla vanhemmalle äärimmäisen raskaita. Miten vaikeistakin asioista voidaan puhua niin, ettei ihmisen arvokkuus katoa? Miten säilyttää yhteys silloinkin, kun yhteisymmärrystä ei löydy?
Pohdimme myös työntekijöiden kuormitusta, työyhteisöjen ja organisaatioiden vastuuta sekä sitä, miten ammatillista toivoa voidaan ylläpitää silloinkin, kun palvelujärjestelmän rakenteet tuntuvat vaikeuttavan hyvän työn tekemistä.
Toisinaan ihminen ei itse kykene näkemään mahdollisuutta parempaan. Silloin toinen ihminen voi hetkeksi kannatella toivoa hänen puolestaan.
Traumainformoidun työotteen ytimessä ei ole vaikeiden asioiden välttäminen, vaan mahdollisuus kohdata toinen ihminen turvallisesti, arvostavasti ja inhimillisesti myös kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme jälkimmäinen jakso. Ensimmäisessä osassa käsittelimme erityisesti palvelutrauman syntymistä, kohtaamisen merkitystä ja luottamuksen rakentumista.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Kun palvelu haavoittaa – osa 1. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Voiko auttamaan tarkoitettu palvelu myös haavoittaa? Mitä tapahtuu, kun ihminen ei tulekaan kuulluksi tai kohdatuksi silloin, kun hän kaikkein eniten tarvitsisi apua?
Sanna Välimäki
Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa vieraina ovat Jonna Yli-Viikari, sosionomi (YAMK), sekä Sanna Välimäki, Kasper ry toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija.
Puhumme palvelutraumasta, lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksista sekä siitä, miten kohtaamiset ja palvelujärjestelmän toimintatavat voivat joko vahvistaa turvallisuutta ja luottamusta tai lisätä jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen kuormitusta.
Miksi ensimmäisellä kohtaamisella on niin suuri merkitys? Miten ammattilainen voi tunnistaa käyttäytymisen taustalla olevaa turvattomuutta, pelkoa tai aikaisempia haavoittavia kokemuksia? Entä miten luottamusta voidaan rakentaa tilanteissa, joissa asiakkaan ja työntekijän välillä on väistämättä myös valtaa?
Keskustelemme myös työntekijöiden hyvinvoinnista ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Traumainformoitu työote ei ole vain yksittäisen ammattilaisen tapa kohdata ihminen, vaan se tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen, reflektion ja inhimillisen työskentelyn.
Turvallinen kohtaaminen ei muuta menneisyyttä, mutta se voi avata mahdollisuuden toisenlaiseen kokemukseen – ja vähitellen myös luottamuksen rakentumiseen.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme ensimmäinen jakso. Toisessa osassa jatkamme vaikeiden lastensuojelutilanteiden, ammatillisen vastuun ja toivon äärellä.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Traumainformoidun työotteen ytimessä väkivaltatyöntekijän näkökulmasta. Vieraana Johanna Linner Matikka, YTM, väitöskirjatutkija ja johtava kriisityöntekijä
Miten kohdata toisen ihmisen kärsimystä niin, ettei itse vähitellen uuvu tai menetä kykyään myötätuntoon? Entä mitä ammatillisuus oikeastaan tarkoittaa silloin, kun työssä kuullaan ihmisten kaikkein kipeimmistä kokemuksista?
Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännellä kaudella saamme uudelleen vieraaksi Johanna Linner Matikan, joka työskentelee Tukinainen ry johtavana kriisityöntekijänä. Johanna on työskennellyt pitkään traumainformoidun työotteen, väkivaltatyön ja palvelujen kehittämisen parissa. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten toipumista ja turvallisuuden uudelleen rakentumista.
Keskustelussa pysähdymme kysymään, miten auttaja voi säilyttää kykynsä kohdata toinen ihminen aidosti myös silloin, kun työssä kuultavat kokemukset ovat raskaita. Johanna muistuttaa, että inhimillisen kärsimyksen kohtaaminen kuuluu ihmistyön luonteeseen. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta tai etäisyyttä, vaan kykyä tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan niin, että toisen ihmisen kokemukselle jää tilaa.
”Olla ihminen toiselle, elävästi ja aidosti. Jakaa sitä, mitä yhdessä kohdataan. Tuossa on jotain tosi oleellista.”
Mutta mistä tunnistaa, kun oma kuormitus alkaa kasvaa liian suureksi? Johanna kuvaa uupumisen merkkejä, jotka voivat näkyä unessa, kehossa, ihmissuhteissa tai vähitellen hiipuvana ilona ja toiveikkuutena. Erityisen tärkeänä hän pitää kyynistymisen tunnistamista: hetkeä, jolloin toisen ihmisen kärsimykseen alkaa suhtautua aiempaa kylmemmin.
Työntekijän hyvinvointia ei kuitenkaan voi palauttaa vain yksilön omaksi vastuuksi. Keskustelemme työnohjauksen, realististen tavoitteiden, toimivan palveluverkoston ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Myös työn arjen rakenteilla, johtamisella ja mahdollisuudella jakaa vaikeita kokemuksia on suuri vaikutus siihen, miten ammattilainen jaksaa.
”Eli sä oot ihminen ja sä tunnet oikealla tavalla kun niin tapahtuu. Se on osa tätä työtä.”
Johanna tuo keskusteluun myös seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmisten näkökulman. Traumaattiset kokemukset voivat nousta käsittelyssä mieleen ja kehoon ikään kuin ne tapahtuisivat uudelleen. Turvallinen kohtaaminen, nykyhetkeen ankkuroituminen ja kokemusten ymmärrettäväksi tekeminen voivat auttaa ihmistä käsittelemään tapahtunutta.
Puhumme myös häpeästä ja syyllisyydestä, jotka voivat vaikeuttaa väkivaltakokemuksista kertomista. Joskus jo se, että toinen ihminen kuuntelee, ymmärtää ja auttaa tunnistamaan kokemukseen liittyviä reaktioita voi avata mahdollisuuden toipumiseen.
Keskustelussa nousee vahvasti esiin myös järjestöjen merkitys. Seksuaaliväkivaltaa kokenut ihminen voi tarvita apua pitkään tapahtuneen jälkeen. Matalan kynnyksen palvelut mahdollistavat kohtaamisen silloinkin, kun akuutti kriisivaihe on jo ohi. Järjestöihin kohdistuvat rahoitusleikkaukset herättävät siksi huolta paitsi palvelujen saatavuudesta myös avun tarvitsijoiden turvallisuuden kokemuksesta.
Lopuksi palaamme neljännen kauden yhteiseen kysymykseen: mitkä ihmisten väliset rakennuspalikat vahvistavat turvaa, toivoa ja toipumista?
Johannan vastaus on yksinkertainen mutta merkityksellinen: yhteys.
Yhteys, jossa ihminen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Jossa on tilaa sekä haavoittuvuudelle että ilolle. Ja jossa vaikeiden kokemusten keskellä voi vähitellen syntyä luottamus siihen, ettei tarvitse selviytyä yksin.
Ehkä toivo rakentuu juuri tällaisissa hetkissä: kun toinen ihminen on aidosti läsnä. Rinnalla kulkeminen tekee elämästä vähän kevyempää.
Johannan omia julkaisuja
Husso, M., Linner Matikka, J., Makkonen, T. & Salonen, A. O. (2026). Väkivallan haavoittavuus ja toimijuuden muutos lähisuhdeväkivallan kohteena olleiden kirjoituksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/526755382?lang=fi_FI
Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) (2023). Traumainformoitu työote. PS-kustannus. Keskeinen suomalainen asiantuntijateos traumainformoidusta työskentelystä, turv
Yhteinen ymmärrys vahvasti oireilevan lapsen tukena. Vieraana Krista Liskola, LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja HUSin osastonylilääkäri
Mitä tapahtuu lapselle, kun hänen käyttäytymisensä herättää aikuisissa avuttomuutta, pelkoa tai kokemuksen siitä, ettei hänen kanssaan enää pärjätä? Entä miten voisimme rakentaa sellaista yhteistyötä, jossa lapsen ei tarvitsisi siirtyä yhä uudelleen paikasta toiseen saadakseen tarvitsemaansa apua?
Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännen kauden avausjaksossa keskustelemme lastenpsykiatrian erikoislääkäri Krista Liskolan kanssa vahvasti oireilevien lasten kohtaamisesta sekä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä.
Krista muistuttaa, että voimakkaan oireilun taustalla voi olla monia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä: psykiatrisia häiriöitä, neurokehityksellisiä erityispiirteitä, traumaattisia kokemuksia ja turvattomuutta. Ulospäin näkyvä aggressiivisuus tai itsetuhoisuus ei kuitenkaan määritä lasta ihmisenä.
”Lapsi ei ole se hänen oireilunsa, vaan siellä taustalla on se pieni tai nuori ihminen, ja jos hänellä olisi keinoja toimia toisin niin hän toimisi toisin.”
Erityisen vahingolliseksi Krista kuvaa tilanteen, jossa lapsi alkaa itsekin havaita etteivät aikuiset koe pärjäävänsä hänen kanssaan. Myös toistuvat sijoituspaikan vaihdokset voivat vahvistaa kokemusta siitä, ettei lapselle löydy paikkaa, jossa hänen kanssaan pystyttäisiin elämään ja työskentelemään.
Keskustelussa pysähdymme myös kysymään, mitä lapsen turvallisuus oikeastaan tarkoittaa. Krista kertoo lapsesta, joka oli useiden sijoitusten ja hoitojaksojen jälkeen osannut sanoittaa olevansa ensimmäistä kertaa paikassa, jossa häntä ei pelätä.
Lastensuojelulla ja lastenpsykiatrialla on erilaiset tehtävät, mutta yhteinen lapsi. Joskus yhteistyö kuitenkin ajautuu vastakkainasetteluun: lapsen arki pitäisi ensin vakauttaa, mutta miten se onnistuu, jos lapsen oireilu on niin voimakasta, etteivät aikuiset selviydy ilman lisätukea?
Krista haastaa ammattilaisia siirtymään pelkästä työnjaon pohtimisesta kohti todellista yhdessä tekemistä. Lapsen tukeminen edellyttää myös hänen arjessaan toimivien aikuisten tukemista, toisten työn ymmärtämistä ja mahdollisuutta jakaa vaikeita tilanteita.
”Meidän ei pitäisi ainoastaan istua sen saman pöydän ääressä, vaan ihan oikeasti tehdä työtä yhdessä.”
Keskustelemme myös lapsen oman äänen kuulemisesta, vanhempien tukemisesta ilman syyllistämistä sekä siitä, miksi hoitoa ei aina tarvitse lykätä diagnoosin tai täydellisen vakauden löytymiseen saakka.
Jakson lopussa Krista nostaa turvan, toivon ja toipumisen tärkeäksi rakennuspalikaksi emotionaalisen saatavilla olemisen. Se koskee paitsi lasten ja aikuisten välisiä suhteita myös ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä.
Ehkä yksi kaikkein tärkeimmistä viesteistä onkin se, että ei tarvitse selviytyä yksin. Ei lapsen, eikä niiden aikuistenkaan, joiden tehtävänä on auttaa lasta.
Kristan julkaisuja:
Liskola, K. (2024). Intergenerational Transmission in the Context of International Adoption. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Lue väitöskirja. Tutkimus käsittelee vanhempien psyykkisen hyvinvoinnin, temperamentin ja lasten käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. https://helda.helsinki.fi/items/41775c2f-d8c5-43cb-89ac-415db62e59fd
Haravuori, H. & Liskola, K. (2025). Kun psyykkisesti oireileva nuori tulee päivystykseen. Suomen Lääkärilehti 80(10), 790–793. https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/kun-psyykkisesti-oireileva-nuori-tulee-p%C3%A4ivystykseen/
Liskola ym. (2022). Do the Temperamental Characteristics of Both Mother and Child Influence the Well-Being of Adopted and Non-Adopted Children? Children, 9(8), 1227. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9406479/
Liskola ym. (2021). The effects of maternal depression on their perception of emotional and behavioral problems of their internationally adopted children. Child and Adolescent Psychiatry and Mental Health, 15, 41. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8383450/
Keskustelun aihetta täydentäviä julkaisuja
THL (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. ht
Stressin purku kehosta TRE-menetelmällä. Vieraana Kirsi Törmi, tanssitaiteen tohtori, psykoterapeutti, hahmoterapeutti, työnohjaaja, TRE-kouluttaja
Podcast2025Toipuminen ja kehollisuus ← Kaikki podcast-jaksotJulkaistu 17.6.2025 Toipuminen ja kehollisuusToivo ja voimavaratTraumainformoitu työote Kuuntele Katso Ääni ja video jatkavat omista toistokohdistaan. Tekstitystä ei vielä ole saatavilla. Videota ei voitu ladata. Voit jatkaa kuuntelua Kuuntele-valinnasta. Avaa jakson MP4-video → – TRE-menetelmä voi toimia vastavoimana monenlaiselle syötteelle ja kiireelle, mitä tässä ajassa on paljon. TRE auttaa laskeutumaan … Lue lisää
Kokoava kohtaaminen. Vieraana Jukka Pyhäjoki, erityisasiantuntija verkostodialogisuus & systeemisyys, KM (ammattikasvatus), perhepsykoterapeutti, työnohjaaja
-Dialogisuus on yhteinen tutkimusmatka ihmisyyteen, toiseen ihmiseen ja tutustumiseen muihin ja itseen. Toisin sanoen dialogisuus on sillä tavalla toimimista, että molemmilla syntyy halu tutustua syvemmin toiseen, sanoo Jukka Pyhäjoki, KM, perhepsykoterapeutti, työnohjaajakouluttaja, NLP trainer, systeemisyys- ja dialogisuus kouluttaja.
-Ja aina mukana pitää olla tietyllä tavalla kysymysmerkki lopussa, eli ollaan kysyvällä asenteella, ihmettelemässä yhdessä. Dialogisuus on tällaisen maailmankuvan todeksi elämistä, Jukka jatkaa.
Jukan eli Jukkiksen mukaan luottamusta voi syntyä hetkessä. Välttämättä ei tarvita pitkää prosessia. Voi tapahtua “silmänräpäys-luottamusta”, jossa esimerkiksi lastensuojelun asiakas voi silmänräpäyksessä kokea luottamusta sosiaalityöntekijään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että runsaasti kipua kokeneet ihmiset ovat hyvin tarkkoja skannaamaan ihmisiä ja arvioimaan sitä, voiko toiseen henkilöön luottaa. Selviytyminen elämässä on vaatinut intensiivistä toisten tarkkailua.
Ihmissuhdetyöhön kuuluu paljon epävarmuutta, ei-tietämistä. Kuitenkin kohtaamista voi syntyä juuri epävarmuuden maastossa! Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa, ja ihmissuhdetyössä pitää melkeinpä rakastaa epävarmuutta, kun sitä joutuu kohtaamaan niin paljon!
-A-klinikalla meillä oli joskus sellainen sanonta, että jos et voi raitistaa toista ihmistä, voit raitistaa teidän suhdetta, Jukkis kertoo. Jo se, että toinen kokee tulevansa kuulluksi, on usein todella hoitavaa. Jotta voi toimia dialogisesti, täytyy itse voida riittävän hyvin. Jos on kovin kuormittunut, dialogisuudessa tarvittava etuotsalohko ei oikein silloin toimi, Jukka Pyhäjoki sanoo.
Jukkiksen kirjoituksia:
Hyviksi (ja huonoiksi) havaittuja ratkaisuja työelämän epäkohtiin
https://blogi.thl.fi/hyviksi-ja-huonoiksi-havaittuja-ratkaisuja-tyoelaman-epakohtiin
Systeemisen työtavan rantautuminen Suomen lastensuojeluun https://perhejapariterapialehti.journal.fi/article/view/141946/89524
Hyvien käytäntöjen dialogit Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90856/URN_ISBN_978-952-245-638-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://blogi.thl.fi/people/jukka-pyhajoki
https://blogi.thl.fi/tarttuuko-dialogi-omassa-organisaatiossasi
https://lapsenmaailma.fi/blogit/lapselliset-miehet/vieraskyna-iska-mulla-on-epavarma-olo
Traumainformoitu väkivaltatyö. Vieraana Leo Nyqvist, VTT, sosiaalityön emeritusprofessori
Leo Nyqvist kiinnostui väkivaltatyöstä työskennellessään aikanaan oikeuspsykiatrisessa yksikössä, jossa tehtiin mielentilatutkimuksia. Perheväkivallan ehkäisemisestä tuli Leolle tuolloin sydämenasia. Yhteistyö pohjoismaisten toimijoiden kanssa ohjasi väkivaltatyön muotoutumista Suomessa. Myös moniammatillisuuden ja monitoimijaisen työn kehittäminen on ollut Leolle erittäin tärkeää, jotta väkivaltatyö on muodostunut vaikuttavaksi toimintamalliksi.
– Monitoimijainen, traumainformoitu työote on äärettömän tärkeä osa väkivaltatyötä. Traumatietoista ajattelua tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää väkivallan ja esimerkiksi lastensuojelutarpeen ylisukupolvinen periytyminen. Erittäin usein väkivallan tekijä on itse kokenut väkivaltaa ensin, jo omassa lapsuudessaan, Leo sanoo.
-Erityisesti perheväkivallan ehkäisemiseksi ja karsimiseksi tarvittaisiin varhaista, kokonaisvaltaista tukea perheille, hän jatkaa.
Leo puhuu jaksossa koskettavasti auttajan emotionaalisesta kuormittumisesta. Kun työntekijä kuulee kertomuksia väkivallasta ja väkivaltatilanteista, osa traumaattista tarinaa “tarttuu” myös työntekijään ja vaikuttaa sekundaarisen, toissijaisen traumatisoitumisen kautta työntekijän hermojärjestelmään. Siksi traumainformoitu työote ja traumatietoisuus on niin tärkeää. Jopa yksi, riittävän raskas traumaattinen asiakascase voi saada aikaan sen, että työntekijä jättää työnsä. Tärkein, yksittäinen työntekijää vahvistava työtapa työpaikoilla on se, että työorganisaation, esihenkilöiden ja työnohjauksen ovet ovat auki työntekijälle puhua ja purkaa kokemustaan. Kukaan ammattilainen ei saa ajatella, että hän olisi niin taitava, kokenut tai osaava, että häneen ei ihmisten kipeät kokemukset vaikuta.
Leon artikkeleita löytyy täältä:
https://www.utu.fi/fi/ihmiset/leo-nyqvist
Leon suosittelemia materiaaleja:
GUSTAV SCHULMAN:
Väkivalta ja sietämättömien tunteiden kierrätys:
https://www.perhejaverkostokeskus.fi/tiedostot/20/Schulman%20-%20Vakivalta%20ja%20sietamattomien.pdf
Lyhyt johdatus traumatietoisuuteen
Aster Hedman, sosiaalityön maisteriopiskelija, kouluttaja, traumaselviytyjä, Traumainformoitu Toivo -podcastin host
Traumatisoitumista ei tarvitse pelätä. Riittävällä tuella ja avulla voi hyvinkin kipeästä asiasta syntyä kaunista ja hyvää.
Trauma voitaisiin hyvin yksinkertaistaen määritellä niin, että kyseessä on pelon kokemus, jonka aikana ei olla saatu riittävää tukea ympäristöltä, eli koemme riittävästi pelkoa ja avuttomuutta yhdessä. Ei tarvitse olla jotakin graavia, tarkkarajaista tapahtumaa jotta ihminen traumatisoituu, tästä hyvänä esimerkkinä on niin sanottu kehityksellinen trauma, josta meillä oli tällä kaudella kertomassa Juha Klaavu. Juhan jaksoa pääsee kuuntelemaan tästä: https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/
Traumatisoituminen voi vaikuttaa erityisesti paitsi yksilön stressinsäätelykykyyn, myös muistiin ja toimintatapoihin yleensäkin. Pääset lukemaan emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta kognitiivisille toiminnoille tästä: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/
Traumainformoidun ajattelutavan mukaan ihminen toimii aina ymmärrettävästi, normaalilla tavalla suhteessa kaikkeen siihen epänormaaliin, mitä hän on joutunut elämässään aikaisemmin kokemaan. Esimerkiksi päihdeongelma nähdään traumainformoidun ajattelutavan mukaan seurauksena jostakin aikaisemmin koetusta, ei välttämättä syynä, joka yksistään voitaisiin hoitaa pois, ja ongelmat tällöin helpottuisivat.
Täältä löydät lähteet, joita Aster käytti jakson aiheissa:
Bartlett, J. & Steber, K. (9.5.2019). How to implement trauma-informed care to build resilience to childhood trauma – child trends. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends
Bath, H. (2015). The three pillars of traumawise care: healing in the other 23 hours. Reclaiming children and youth. Winter 2015, volume 23, number 4. Saatavilla https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907
Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus.
Brunzell, T., Stokes, H. & Waters, L. (2015). Trauma-informed positive education: Using positive psychology to strengthen vulnerable students. Contemp School Psychol (2016) 20:63-83. California Association of School Psychologists. DOI 10.1007/s40688-015-0070-x.
Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books
Covington. S.S. (2008) Women and Addiction: A Trauma-Informed Approach, Journal of Psychoactive Drugs, 40:sup5, 377-385, DOI:10.1080/02791072.2008.10400665
Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic
Elomaa, A-P. (2016). Immunomodulatory changes in depression, adverse childhood experiences and sleep disturbances. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0
Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group. (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173
Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen psykologian jäljillä. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara. (toim). Positiivisen psykologian voima (S. 224-243). Jyväskylä: PS-kust
Traumatietoinen kohtaaminen lastensuojelussa - Vieraana Veli-Matti Karhu, psykologi ja väitöskirjatutkija
Podcast2024Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ← Kaikki podcast-jaksotJulkaistu 8.4.2024 Ihmissuhteet ja vuorovaikutusLapsuus, perhe ja sukupolvetTraumainformoitu työote Veli-Matti Karhu, psykologi, tohtorikoulutettava ja lastensuojelun moniosaaja kertoo kiinnostuneensa traumatietoisesta työotteesta psykologian opintojensa aikana. Traumatietoisuus sai kiinnittämään huomioita toivon näkökulmaan, ja toi merkityksellisyyttä kaikkiin kohtaamisiin. Jokaisessa kohtaamisessa on Vellun mukaan jotakin hyvää. Veli-Matti Karhu työstää parhaimmillaan väitöskirjaa traumatietoisesta ohjauksesta lastensuojelun sijaishuollossa. … Lue lisää
Traumatietoinen lastensuojelu - Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti
Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla.
–Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii.
–Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää.
– Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa.
– Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa – niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo.
– Traumatietoinen työskentely ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.
Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa:
Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/
Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/
Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.
Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä.
Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.
Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA..
Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/