Toivoa läheisen itsemurhan jälkeen - vieraana diakoni opiskelija, kokemusasiantuntija Jenni Huikuri
Jenni Huikuri puhui miehensä kanssa puhelimessa, kun linjan toisessa päässä pamahti. Jennin mies oli päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun, itsemurhaan, ajamalla päin vastaantulevaa tukkirekkaa. Seurasi surun ja tuskan täyttämiä päiviä, viikkoja ja vuosia.Lapset pakottivat kuitenkin jaksamaan arjessa, vaikka Jennistä tuntuikin niin pahalta, että hän olisi mieluusti seurannut miestään.
Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Masennusta tai mielenterveyden häiriöitä ei tarvitse pelätä eikä hävetä. Häpeä pitää otteessaan turhaan, apua kannattaa hakea aina, sanoo Jenni, rohkea nainen.
Jenni oli työskennellyt suntiona Mikaelin seurakunnassa, ja nähnyt miten diakoniatyöntekijät kohtasivat kärsiviä ja apua tarvitsevia ihmisiä. Haaveissa eli toive toimia samalla tavalla itsekin. Nyt Jenni on lähes valmis diakoni, ja auttaa itse kipua kantavia kanssakulkijoita.
Haluaisin sanoa kaikille, että toivoa on. Ja että ei ole häpeä hakea apua, jos sitä tarvitsee. Se on se, mitä minä olen yrittänyt kertoa ihmisille, että jos tuntuu pahalta, niin menisi rohkeasti sinne terapiaan. Ja mullekin oli iso kynnys lähteä sinne traumaterapiaan silloin mun puolison kuoleman jälkeen. Mä mietin sitä hirveän pitkään, että no voiks mä nyt mennä sinne. Ja ehkä täällä on ihmisiä, jotka tarvii sitä enemmän kuin minä. Mutta sitten kun mä sinne menin, niin mä huomasinkin, että ei se ollutkaan niin paha juttu.
Kivun ja ahdistuksen kanssa ei tarvitse olla yksin. Apua löytyy, uskalla hakea sitä! Jennin tarina rohkaisee meitä hakeutumaan avun piiriin ja tavoittelemaan unelmia toipumisen jälkeen. Kiitos Jenni mukanaolostasi Traumainformoitu Toivo -podcastissa.
Yllättävät onnettomuudet haastavat turvallisuuden tunnetta. Vieraana Inkeri Parkkari, psykologi
Vieraana Inkeri Parkkari. Vakavan onnettomuuden kohdatessa maailma voi järkkyä syvästikin, jättäen ihmisen turvattomaksi ja uuden äärelle. On tärkeää muistaa, että myös kipeissä hetkissä mukana on ihmisen koko eletty elämä – kokemukset ja tunteet, koko elämänhistoria. Jos menneisyydessä on käsittelemätöntä taakkaa, voi jokin uusi yllättävä uhka järkyttää poikkeuksellisen paljon.
Psykologi Inkeri Parkkari on toiminut tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan käyttäytymistiedejäsenenä jo yli kaksi vuosikymmentä. Hän on nähnyt läheltä, miten moninaisia reaktioita voi onnettomuuksien jälkeen ihmisillä olla.
On tärkeää, että onnettomuuden jälkeen ei jätetä ihmistä yksin. Myös auttajalla voi olla suurta tarvetta tuelle ja asian käsittelylle ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi tuhoisalla auto-onnettomuuspaikalla voi joutua kohtaamaan psyykkisesti hyvin raskaita tilanteita.
Itsetuhoinen käyttäytyminen liikenteessä vaarantaa vakavasti – tekijänsä lisäksi – täysin sivullisia ihmisiä. Apua tulisikin saada niin, että ahdistus ei kulmioituisi auton ratissa ollessa.
Itsemurhien määrä on Suomessa laskenut, mutta on tärkeää mahdollistaa oikea-aikaisen avun ja tuen saanti niin, että itsemurhien määrä edelleen laskisi. Apua tulee saada ajoissa ja matalalla kynnyksellä!
Erityisesti kipeistä asioista vaikeneminen voi johtaa siihen, että koettu taakka kasvaa liian suureksi, eikä tulevaisuudessa nähdä lopulta enää toivoa. Siitä on siis puhuttava, mistä on vaiettu. Kipu vähenee puhumalla, jakamalla sitä toisen kanssa. Uskalla hakea apua, ajoissa!
Muun muassa täältä saat apua:
Mieli ry kriisipuhelin:
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/?gclid=CjwKCAjw6vyiBhB_EiwAQJRoput7ryxBlctWw7F3YNoJ0Eld_xKfqW0LAA6IwwvmgbSrPqmv__qfyxoCs1QQAvD_BwE
Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskus:
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/itsemurhien-ehkaisykeskus/
Musiikkiterapia toipumisen tukena. Vieraana Heidi Ahonen, musiikkiterapian professori ja vaativan erityistason psykoterapeutti
Musiikkiterapia toipumisen tukena. Vieraana Heidi Ahonen, musiikkiterapian professori sekä vaativan erityistason psykoterapeutti Torontosta.
Musiikki hoitaa ja parantaa. Se auttaa käsittelemään kipeitä traumamuistoja, ikään kuin auttaa asettamaan niitä järjestykseen, antamalla riittävästi turvaa sietämättömien tunteiden kohtaamiseen. Musiikki koskettaa molempia aivopuoliskoja samanaikaisesti, tämä on erityisen tärkeää emotionaalisen trauman hoidossa. Musiikkiterapeutin kanssa tapahtuva vuorovaikutus on myös merkittävässä roolissa – trauma on usein syntynyt juuri ihmissuhteessa, ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa myös paranemista voi tapahtua.
Musiikki on keino, jolla säätelemme oloamme ja tunnetilojamme. Heidin mukaan musiikki voi toimia lohduttajana, innostajana, hoivaajana tai rohkaisijana, olisikin tärkeä tunnistaa ja osata hyödyntää musiikkia tavoitteellisesti oman hyvinvoinnin tukena!
Tästä pääset tutustumaan Heidi Ahosen työhön ja tutkimuksiin:
https://www.wlu.ca/academics/faculties/faculty-of-music/faculty-profiles/heidi-ahonen/index.html
Kuvataidepsykoterapia toipumisen tukena. Vieraana Katinka Tuisku, psykiatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri ja kuvataidepsykoterapeutti
Kuvataidepsykoterapia toipumisen tukena. Vieraana Katinka Tuisku, psykiatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri ja kuvataidepsykoterapeutti.
Kuvataidepsykoterapia on enemmän kuin luova kuvailmaisu ja psykoterapia yhdessä. Toki myös “pelkkä” arjen kuvailmaisu ja taiteen kokeminen sekä tekeminen on usein hyvin terapeuttista ja kuntouttavaa.
Katinka ajattelee jokaisen kohtaamansa potilaan kantavan mahdollista traumataakkaa, ja haluaa olla omissa kohtaamisissaan sensitiivinen, aina tarjota turvallisen vuorovaikutustilanteen.
On hyvin tärkeää tiedostaa, että ahdistukseen ja tuskaiseen oloon voi vaikuttaa positiivisesti myös kuvallisen ilmaisun keinoin. Taiteella ja kulttuurielämyksillä on myös hyvinvointivaikutuksia. Taideterapia on saanut alkunsa siitä, että kun pelkän keskustelun kautta ei saatu potilaisiin yhteyttä otettiin taiteelliset keinot käyttöön – vuorovaikutusta ei siis syntynyt ilman kuvallisen ilmaisun mukanaoloa.
Kuvataidepsykoterapian on myös osoitettu olevan ikäänkuin tukimuoto, joka saattaa luoda niin paljon turvallisuutta myös kipeiden, sietämättömienkin traumojen työstämiseen, että asiakkaat pystyvät sitoutumaan terapeuttiseen työskentelyyn paremmin.
Kohtaamisen voima. Vieraana Pirkko Lahti, psykologi, psykoterapeutti ja filosofian lisensiaatti
Vieraana Pirkko Lahti.
Kohtaaminen ja vierellä oleminen parantaa, samoin kuin sen ymmärtäminen, että kaikki kokemamme kipu menee joskus ohi ja helpompi arki voi alkaa muotoutumaan.
Pirkko Lahti on psykologi, psykoterapeutti ja filosofian lisensiaatti, joka toimi yli 20 vuotta Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana. Edelleen hän toimii aktiivisesti mielen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Pirkko Lahti toivoo kaikkien oppivan ymmärtämään sen, miten tärkeää on osata kannustaa ja kehua toisia ja ottaa myös kehua vastaan. Lisäksi tarvitaan kykyä nähdä hyvää myös tavallisessa arjessa ja saada siitä voimaa jatkaa seuraavaan päivään.
Psykofyysinen fysioterapia toipumisen mahdollistajana. Vieraana Karita Palomäki, psykofyysinen fysioterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja
Vieraana Karita Palomäki.
Psykofyysinen fysioterapia on keino edistää kokonaisvaltaista terveyttä. Psykofyysinen fysioterapia auttaa myös emotionaalisesta traumatisoitumisesta kärsiviä toipumaan ja vahvistumaan.
Jaksossa vieraana fyisoterapeutti, psykofyysinen fysioterapeutti ja kouluttaja, työnohjaaja Karita Palomäki.
Psykofyysinen fysioterapia auttaa meitä ymmärtämään kehoon koteloituneen trauman vaikutuksia omaan hyvinvontiimme. Kun tulemme tietoisemmiksi omista reaktioistamme ja ymmärrämme mistä mikäkin asia johtuu, opimme huoltamaan itseämme paremmin. On tärkeää oppia ymmärtämään oman vireystilan merkitys ja keinoja sen tasaamiselle.
Psykofyysisen fysioterapian kautta voidaan hoitaa myös kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Joskus voi pitkäaikaisen kivun taustalta löytyä juurikin emotionaalista traumatisoitumista, ja jo kipu itsessään voi olla hyvinkin traumatisoivaa.
Kiinnostuitko? Täältä löydät lisää tietoa Karitan työstä ja kirjoista:
www.bodysense.fi
Auttajan hyvinvoinnista huolehtiminen toipumisen tukena. Vieraana Saku Sutelainen, Suomen Palopäällystöliiton erityisasiantuntija
Vieraana Saku Sutelainen. Keskustelua auttajan omasta jaksamisesta ja uupumuksen merkkien tunnistamisesta. Miksi niin usein painamme vain enemmän kaasua, kun huomaamme että pitäisi rauhoittua oman jaksamisen ja hyvinvoinnin äärelle? Miksi hiljentyminen on joskus niin vaikeaa?
Jaksossa vieraana Suomen Palopäällystöliiton erityisasiantuntija, juuri päättyneen Mental Fire Fit-hankkeen projektipäällikkö Saku Sutelainen.
Siitä on puhuttava, mistä on vaiettu. Asioiden esille tuominen voi olla ainoa keino, jonka avulla päästä eteenpäin toipumisessa ja katkaista sukupolvien kipeitä kahleita. Jostakin – ehkä tiedostamattomastakin – kipeästä epäonnistumisen kokemuksesta voi muodostua este, jolloin ei enää kyetä olemaan läsnä lähellä oleville, pienen lapsen häpeäkokemuksen huutaessa taustalla pelkoaan.
Jaksossa koskettavaa keskustelua muun muassa niistä tilanteista, joissa Sakun oli hankalaa toimia pelastajana oman taustansa vuoksi. Uskaltamalla tutkistella omaa elettyä elämäänsä löydämme avaimia toimia tietoisemmin ja terveemmin tänään ja huomenna.
Saku Sutelainen luotsaa pelastusalan jälkipurku- ja vertaispurku toimintaa. Kipeiden tilanteiden purku ja läpikäyminen turvallisella tavalla on osoittautunut vaikuttavaksi keinoksi tukea auttajan hyvinvointia ja työssä jaksamista.
http://94.237.117.184/~spplfi/palvelut/asiantuntijatoiminta/hankkeet/mentalfirefit/https://www.palosuojelurahasto.fi/ufaqs/mentalfirefit-kun-palo-sammuu-voi-mieli-jaada-kytemaan-suomen-palopaallystoliitto-ry
Resilienssi toipumisen mahdollistajana. Vieraana Soili Poijula, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja
Resilienssi toipumisen mahdollistajana
Vieraana Soili Poijula, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja.
Resilienssi antaa toivoa. Ilman resilienssiä, selviytymiskykyä, vastoinkäymisistä olisi erittäin vaikeaa toipua. Kyvykkyys selviytyä vastoinkäymisistä alkaa muotoutumaan jo varhaislapsuudessa, ja elämän merkityksellisenä kokeminen sekä usko omaan pärjäämiseen vahvistavat resilienssiä.
Perimä, persoonallisuus ja sen piirteet sekä yksilön ja yhteisön käytettävissä olevat voimavarat vaikuttavat resilienssin syntyyn. Resilienssi voi kuitenkin kehittyä sekä voimistua eri elämäntilanteissa, eikä se ole jotakin, mitä joko on tai ei ole, resilienssiä voi tavoitteellisesti vahvistaa. Myös yksilön käytettävissä oleva ymmärtämys omista voimavaroista sekä mielen ja yhteisön toiminnasta vaikuttaa resilienssin lisääntymiseen.
Jaksossa Soili Poijula kertoo resilienssistä ja sen vahvistamisesta, sekä tietenkin resilienssin merkityksestä yksilön toipumisessa ja voimaantumisessa.
Kokemuksia traumatietoisesta orientaatiosta posttraumaatisen kasvun tukena
Trauma on mikä tahansa tapahtuma, joka on ollut ylivoimainen kokijalleen ja jossa on jääty ilman riittävää ympäristön tai läheisten tukea. Uhkaavassa tilanteessa keho erittää adrenaliinia ja muita taisteluun tai pakenemiseen valmistavia hormoneja, ja jos ihminen ei pysty puolustautumaan (esimerkiksi traumaattisen tilanteen ollessa ylivoimainen) trauma voi ikään kuin jäädä kehoon tunnottomaksi muistoksi. Traumatietoisessa orientaatiossa tunnistetaan yksilön ongelmallisten käyttäytymismallien olevankin mahdollisesti arjen epätoivoisia selviytymiskeinoja eikä ongelma itsessään.
Ymmärrys siitä, että tragediasta voi syntyä uutta ja kaunista on ehkä yhtä vanha kuin kieli itse; kiinalaisissa aakkosissa kriisin symboli kuvaa samaan aikaan sekä vaaraa että mahdollisuutta. Tieto trauman aikaansaamista neurobiologisista muutoksista auttaa suhtautumaan lempeämmin itseen ja muihin ja koettuun kipuun, pahan kokemiseen, omiin virheisiin ja häpeän kokemuksiin.
Ymmärrys trauman vaikutuksista antaa myös työkaluja mennä “kipua päin”, kohdata tarvittava totuus ja saada käsiteltyä traumaattiset tapahtumat osaksi omia muistoja, ikäänkuin saada “traumaattisen muiston synnyttämän sekaisen huoneen tavarat järjestykseen ja pölyt sieltä pois”
Traumainfomormoitu Toivo- podcastin host Aster on lastensuojelussa työskentelevä sosionomi. Aster on itse trauma selviytyjä ja traumatietoisuus aktivisti. Aster kertoo omasta posttraumaattisesta kasvustaan.
Lähteet:
Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus
Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic
Dickinson, S. (2020): Post-traumatic growth in the twenty-first century: how current trends may threaten our ability to grow after trauma, The Journal of Positive Psychology, DOI: 10.1080/17439760.2020.1752782 Saatavilla: https://doi.org/10.1080/17439760.2020.1752782
Hurskainen, J. (10.10.2019). Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset vaikuttavat terveyteen läpi elämän. Lastensuojelun keskusliitto. Verkkouutiset. Saatavilla 6.9.2020 https://www.lskl.fi/verkkouutiset/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-vaikuttavat-terveyteen-lapi-elaman/
Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group. (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173
Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. (5.11.2019). ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. Saatavilla http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/
McClathey, I.S. & Raven, R.F. (2017). Adding trauma-informed care at a bereavement camp to facilitate posttraumatic growth: A controlled outcome study. Advances in social care. Vol. 18. No. 1. (Spring 2017), 349-368, DOI: 10.18060/21239. Saatavissa: http://journals.iupui.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/21239
Sarvela, K. (2020). Hyviä tapoja omaksumassa, malleja maailmalta. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.), Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books.
Suokas-Cunliffe, A. (2006). Trauma – Omaan elämäntarinaan yhdistymätön mielen loinen. Yleislääkäri 21(5), 19-23.
Van Der Kolk, B. (2017). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä
Van Der Kolk, B. (2005). Developmental trauma disorder. Toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatric annals 35. Saatavilla https://doi.org/10.3928/00485713-20050501- 06
Van Der Kolk, B. (2003). The neurobiology of childhood trauma and abuse. Child and adolescent psychiatric clinics. Saatavilla https://doi.org/10.1016/S1056-4993(03)00003-8
Mielen moninaisuus ja sisäisen perheen systeemiteoria. Vieraana Ritva Ropponen, traumapsykoterapeutti ja traumapsykoterapeutti kouluttaja
Traumapsykoterapeutti ja traumapsykoterapeutti kouluttaja Ritva Ropponen keskustelemassa traumatisoitumisen seurauksista, häpeän kokemisesta ja häpeän tunteen välttelemisestä. Ritvan erityisosaamiseen kuuluu niin sanottu IFS eli sisäisen perheen systeemiteoria. Sisäisen perheen teoria antaa runsaasti työkaluja niin oman hyvinvoinnin edistämiseen kuin kanssamatkaajien tukemiseen traumasta toipumisessa.
Jaksossa nostetaan esille myös terapeuttisen, kuntouttavan arjen sisältöjä esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa tai muussa kuntouttavassa laitostyössä.
Kiinnostuitko? Sisäisen perheen teoriasta voi lukea lisää esimerkiksi Elisa Auvisen ja Kati Sarvelan toimittamasta kirjasta Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/yhteinen-kieli-9789527337646?gclid=CjwKCAiA76-dBhByEiwAA0_s9TIbBF-iqWBqzbf8AW6Li4T5EpMGqBWTEUqNj-Di-z8cSFsHUGSf1hoC8SYQAvD_BwE
Teorian kehittäjän, Richard Schwartzin sivusto aiheesta (englanniksi) https://ifs-institute.com/