Nähdyksi ja arvostetuksi tuleminen ihmisten välisissä suhteissa. Vieraana Pekka Tölli, psykologi ja tietokirjailija
Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee aidosti nähdyksi? Entä mitä tapahtuu silloin, kun hän joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan, mukautumaan muiden odotuksiin tai piilottamaan osia itsestään?
Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa keskustelemme psykologi ja tietokirjailija Pekka Töllin kanssa nähdyksi tulemisen, arvostuksen ja aitouden merkityksestä. Pohdimme, miten ihmissuhteemme muovaavat käsitystämme itsestämme ja millaiset kohtaamiset antavat meille rohkeutta olla omia itsejämme.
Uskaltaako toinen olla minun kanssani oma itsensä?
Tämä kysymys kääntää katseen omaan tapaamme kohdata muita. Emme voi päättää toisen puolesta, kokeeko hän olonsa turvalliseksi seurassamme. Voimme kuitenkin tarkastella, millaista tilaa omalla toiminnallamme toiselle rakennamme.
Pekka kuvaa kiinnostavasti myös sitä, kuinka turvallinen ja arvostava kohtaaminen voi auttaa ihmistä ikään kuin laajenemaan. Uskaltamaan enemmän, näyttämään epävarmuutensa, iloitsemaan ja löytämään itsestään jotakin sellaista, mikä on aiemmin jäänyt piiloon.
Keskustelemme myös aitouden ja mukautumisen välisestä tasapainosta. Miten olla oma itsensä hylkäämättä itseään tai hukkaamatta toisia? Voimmeko oppia tunnistamaan omat tarpeemme ja samalla säilyttää yhteyden toisiin ihmisiin?
Jakson loppupuolella pysähdymme erityisesti toivon ja toimijuuden äärelle. Joskus yksikin kohtaaminen voi auttaa ihmistä näkemään itsessään jotakin arvokasta ja mahdollisuuden tulevaisuuteen, jota hän ei vielä itse kykene näkemään.
Mitä kaikkea hyvää voisimmekaan saada toisissamme kasvamaan, jos oppisimme katsomaan toisiamme hieman arvostavammin?
Tervetuloa kuuntelemaan keskustelua ihmisyydestä, kohtaamisesta sekä turvan ja toivon rakentumisesta ihmisten välisissä suhteissa.
Lisätietoa ja luettavaa
Pekka Töllin kirjat
Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (Tammi, 2024)
Miten olla minä (Tammi, 2026)
Artikkelit ja haastattelut
Yle: Arvostava kohtaaminen voi jopa pidentää elinikää
Psykologilehti: Aidoksi tulemisen polku
Kuntalehti: Keskeistä on kuulluksi tuleminen
Lisää Pekka Töllistä
Pekka Töllin verkkosivut
Vanhemman oman traumataustan vaikutus. Vieraana Anu Miettinen, kasvatuspsykologian asiantuntija (KM)
Anu Miettinen kiinnostui kasvatustieteistä aikoinaan YT-neuvotteluiden jälkeen, ja työt Nokian koulutusorganisaatiossa vaihtuivat uuden alan opiskeluun. Varhaiskasvatuksen opintojen vanavedessä kasvatuspsykologian maisteriopinnot tukivat omaa kasvua vanhempana, kun vanhemmuus nosti myös omaa traumataustaa pintaan. Anun selviytymiskeinona oli tutkia aiheeseen liittyvää teoriaa ja hankkia lisää tietoa omista reaktioista, sekä löytää uusia, hedelmällisempiä tapoja toimia.
Anu on ollut pitkään mukana Suomen trauma ja dissosiaatio-yhdistyksessä eli Disso ry:ssä, ensin sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Nyt hallitustyöskentely on jäänyt taakse. Disso ry keskittyy tukemaan vaikeasta traumatisoitumisesta toipuvia henkilöitä. Vertaistoiminta on yhdistyksen toiminnassa tärkeää ja keskeistä. Anun puheenjohtajuuskauden aikana kehitettiin Disso ry:ssä myös tietoisuusnauha traumatisoitumisesta kärsiville henkilöille. Emotionaalinen traumatisoituminen koskettaa monia, ja on siksikin tärkeää lisätä aiheeseen liittyvää tietoutta ja vähentää häpeää ja stigmatisointia.
Oma vanhemmuus voi nostaa kenellä tahansa eletyt emotionaalisen trauman kokemukset mieleen. Silloin on tärkeää tiedostaa, että kaikki omat reaktiot eivät ole valintoja, vaan hermoston toimintaa. Kun tämän tunnistaa, on helpompi lähteä työstämään omia toimintatapojaan, katkaista ylisukupolvista traumatisoitumisen kierrettä! Halusta auttaa syntyi myös Anun yritys, Traumama.
https://www.disso.fi/
Anu Miettisen omat sivut:
https://www.traumama.com
Stressin purku kehosta TRE-menetelmällä. Vieraana Kirsi Törmi, tanssitaiteen tohtori, psykoterapeutti, hahmoterapeutti, työnohjaaja, TRE-kouluttaja
Podcast2025Toipuminen ja kehollisuus ← Kaikki podcast-jaksotJulkaistu 17.6.2025 Toipuminen ja kehollisuusToivo ja voimavaratTraumainformoitu työote Kuuntele Katso Ääni ja video jatkavat omista toistokohdistaan. Tekstitystä ei vielä ole saatavilla. Videota ei voitu ladata. Voit jatkaa kuuntelua Kuuntele-valinnasta. Avaa jakson MP4-video → – TRE-menetelmä voi toimia vastavoimana monenlaiselle syötteelle ja kiireelle, mitä tässä ajassa on paljon. TRE auttaa laskeutumaan … Lue lisää
Hermollisesti herkän hyvinvointi. Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi, PsL yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, ekoterapeutti, jungilainen coach ACC (ICF)
Hermollisesti herkän hyvinvointi. Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi, PsL yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, ekoterapeutti, jungilainen coach ACC (ICF)
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Nina_2025.jpg
Nina Pyykkönen kertoo erittäin asiantuntevasti hermostollisesta herkkyydestä eli erityisherkkyydestä. Synnymme tietynlaisella temperamentilla varustettuina, mutta meihin vaikuttaa myös ympäristössä koettu hyvä ja paha.
-On tärkeää luoda tilanteita, joissa ihmisten välinen yhteys mahdollistuu, näin myös toipuminen voi alkaa, Nina sanoo.
-Lapsuuden aikaisen traumatisoitumisen vaikutusta voidaan verrata jopa vammautumiseen. Mutta siitä on mahdollista toipua! Oman hermostollisen herkkyyden ymmärtäminen voi auttaa ja tukea toipumista merkittävästi. Me olemme muovautuvia, kykeneviä toipumaan.
Linkkejä, mistä löytää lisätietoja:
www.mentalisaatio.fi
Koulutuspäivät hermostollisen herkkyyden kirjosta:
https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-mielenterveystyossa
https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-tyoelamassa
Uutiskirjeen tilaus kiinnostuneille:
https://mailchi.mp/61257358d4f3/suomen-mentalisaatioinstituutti
Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. (2025). Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourander (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Printon: Tallinna.
Pyykkönen N, Alfthan N (2024). Mentalisaatio ihmissuhteissa -kortit. Reuna Publishing House Oy. 1. painos.
Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023.
Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo.
Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.
Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä. Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.
Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020.
Pyykkönen N (2018). Mentalisaatio huostaanotetun lapsen kehityksen tukena. Julkaisussa Niemi-Järvinen P, (Toim.) (2020). Iskä, äiskä, omahoitsu ja mä siltaa rakentamassa. Perhekeskeisen asiakastyön käsikirja lastensuojelun ammattilaisille. Pelastakaa Lapset ryn julkaisusarja nro 26.
Pyykkönen N. (2017). Episteeminen luottamus kehityksen mahdollistajana. Kliininen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Teoksessa: Laitinen, I. & Ollikainen, S. (toim.) Mentalisaatio. Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, 2017.
Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2016). Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä. Perheterapia 1/2016. Suomen mielenterveysseura. Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131 (11): 1050-7. Laitinen, I., Ollikainen, S., Kalland, M., Keinänen, M., Guðrún Kristmannsdóttir, Laitila, P., . . . Pyykkönen, N. (2017). Mentalisaatio: Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö.
Toivoa ja toipumista kiintymysssuhteen merkityksen ymmärtämisestä. Vieraana Traumaterapiakeskuksen johtaja Sanna Isosävi, psykologian tohtori, aikuisten integratiivinen ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti sekä EMDR-terapeutti
Miten varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttavat meidän myöhempään hyvinvointiimme? Voiko omaa kiintymyssuhdemallia parantaa tai hoivata aikuisena paremmaksi, ehjemmäksi?
Sanna Isosäviä voisi sanoa kiintymyssuhteiden erityisasiantuntijaksi. Sanna kertoo kiinnostuneensa kiintymyssuhteen merkityksestä työskennellessään lastensuojelussa sellaisten perheiden kanssa, joissa oli pieniä lapsia. Käytännön työ ohjasi kiinnittämään huomiota kiintymyssuhteiden ylisukupolvisuuteen, siihen, miten esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen omien vanhempien kiintymyssuhde vaikutti heidän vanhemmuudessaan.
Sanna Isosävin suosittelemia koulutustapahtumia
Vuoden kriisi- ja traumatyön ’päätapahtuma’ eli kansallinen Kriisi- ja traumakonferenssi 13.-14.11.2025 Helsingissä ja videovälitteisesti. Teemana ’äärirajoilta kohti toivoa – keinoja kriiseistä ja traumoista toipumiseen’. Tärkeä tilaisuus tavata kollegoita ja tulla elpymään ja ravitsemaan itseään.
https://www.kriisijatraumakonferenssi.fi
Kansainvälisesti meritoituneen, superhyvän kouluttajan Nicole Mullerin mentalisaatiopohjainen traumafokusoitu koulutus on saatu nyt Suomeen, 25.-26.8. Traumatisoituneiden lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, joilla on jo perustietoa mentalisaatiopohjaisesta työskentelystä.
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/mbtc-ja-trauma-tyoskentely-traumatisoituneiden-lasten-ja-heidan-traumatisoituneiden-vanhempiensa-kanssa-25-26-8-2025-helsinki
Apua auttajalle -webinaarisarja on ihmistyötä tekevän mahdollisuus rauhassa, turvallisissa puitteissa miettiä omaan taustaan, jaksamiseen ja traumatyön tekemiseen liittyviä teemoja:
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/apua-auttajalle-koulutus-kevat-2025-webinaari
Traumaterapiakeskuksen tuottamia artikkeleja:
https://traumaterapiakeskus.com/artikkelit
Traumaterapiakeskuksen kustantamia kirjoja löydät täältä, monia löytyy hyvin myös kirjastoista:
https://traumaterapiakeskus.com/tuotteet/kirjat
Tässä linkki kirjaan Traumainformoitu työote, johon Sanna kirjoitti luvun mm. ammattilaisten oman kiintymyssuhteen vaikutuksesta heidän työskentelyssään. Myös tätä kirjaa löytyy hyvin kirjastoista.
https://www.opettajantietopalvelu.fi/Johanna-Linner-Matikka/Traumainformoitu-ty%C3%B6ote.html
Sukupolvien taakasta turvaksi - vieraana Aino Juusola, trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti
Aino Juusola työskenteli pitkään oikeuspsykologina, tutkien erityisesti lapsiin kohdistuneita rikoksia. Toimiminen lasten kokeman kivun äärellä ohjasi Ainoa traumainformoidun orientaation ja traumatyön pariin hänen huomatessaan, millaisia kokemuksia tekojen taustalla usein oli. Nyt Aino Juusola onkin trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti.
Aino kirjoitti kirjan Taakka vai turva — mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta pohtiessaan niitä tarinoita, joita suvuissa on kuljetettu mukana. Suvun tarinat — niin kipeät kuin kantavatkin — vaikuttavat meihin vielä tänä päivänä, näkyen esimerkiksi suhtautumisessa itseemme ja maailmaan, valintoihin ja toimintatapoihimme. Mukana tarinoissa voi kulkea myös ylisukupolvista traumaa.
“Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi tulee jonkun kannettavaksi” on vanha, edelleen hyvin paikkansa pitävä sanonta.
Taakkasiirtymä syntyy, kun jossain kohtaa sukupolvien ketjua jää kipua käsittelemättä. Voi olla, että kivun tai häpeän alkuperäisellä kokijalla ei ole ollut tarpeeksi tilaa trauman käsittelylle, tai työvälineitä siihen. Silloin tuska on jouduttu painamaan jonnekin todella syvälle piiloon. Tällainen taakkasiirtymä voi helposti siirtyä seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi ja kannettavaksi. Esimerkiksi se, miten kasvavaan, uuteen sukupolveen on suhtauduttu, miten heitä on pystytty tukemaan tai miten heidät on nähty, vaikuttaa todella paljon siihen, millaisia taakkoja eteenpäin siirtyy. Kyseessä ei ole tarkoituksella tehty asia, vaan enemmänkin kyse on siitä, että jotain sanomatonta ei ole kyetty yhdessä jakamaan ja käsittelemään.
Ihmisiä ei järkytä niinkään se, mitä sanotaan, vaan se, miten asia sanotaan ja miten tätä sanottua tulkitaan. Ylisukupolvisiin, kipeisiin tarinoihin liittyy usein valtavan suuri lataus. Silloin se, mitä kerrotaan ei olekaan se järkyttävin osuus. Kertomisen tapa ja siihen sisältynyt lataus ja tunnelma on merkittävää.
Omaa tarinaa — samoin kuin suvunkin tarinaa — voidaan alkaa kirjoittamaan ehjemmäksi. Kun ihminen alkaa pohtia, mitä hän itsestään ja itselleen kertoo, se vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon jokin asia palvelee omaa hyvinvointia. Myös sitä on tärkeää pohtia, miten pystyy antamaan itselleen anteeksi, ja onko oma suhtautuminen itseen joustavaa ja lempeää.
Vaikka omaa tarinaansa saisi työstettyä ja käsiteltyä, silti suvun taakat ja koettu elämä kulkevat jossain määrin meillä mukana. Mutta kun me tulemme tietoisemmiksi niistä, myös taakkojen käsittely voi helpottua. Kun emme enää ole suvun kipujen “armoilla”, vaan oma ääni kuuluu tarinassamme voi toipumista todella alkaa tapahtua. Myös mennyttä voi tarkastella sen pohjalta, mitä toimijuutta meillä on ollut, niissä hyvin vaikeissakin tilanteissa. Tämän huomaaminen auttaa eteenpäin, kun huomaa että siellä lamaantumisen ja väärien valintojen keskellä valitsin tilanteeseen sopivan parhaan mahdollisen tavan toimia, ja sen avulla selvisin, säilyin hengissä. Silloin saamme voimia katsoa itseämme rakkauden katseella.
Aino Juusolan tekstejä löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:
Seksuaaliväkivaltatyön perusteet https://www.julkari.fi/handle/10024/147779
Lasten haastattelu lastensuojelussa https://www.ps-kustannus.fi/Sauli-Hyvärinen/Lasten-haastattelu-lastensuojelussa.html
Lisäksi Aino Juusola on kirjoittanut seuraavat kirjat:
Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita
Taakka vai Turva? Mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta
Traumasta eväitä toipumiseen - vieraana Teemu Vesterinen, stand up koomikko
Teemu Vesterinen, stand up koomikko ja TRE-ohjaaja on tuonut omia kipeitäkin kokemuksiaan Trauma-nimiselle stand up kiertueelle.
-Trauma on tullut lähelle, vienyt paljon tilaa elämästä viime vuosina. Siitä muodostui pikkuhiljaa idea, että teen traumasta shown. Kun kertoo jostain asiasta muille, siinä samalla itsekin prosessoi juttuja, sanoittaa itselleenkin sitä traumaa vähän eri puolilta samalla, Teemu kertoo.
-Joitain vuosia sitten havahduin siihen, että tästähän mun elämässä on ollut jossain määrin aina kysymys. Ymmärsin, että jossain määrin kaikki nämä oireet ja ominaisuudet, joita minussa on ja on aina ollut, että niistä piti alkaa ottamaan enemmän selvää, hakeutua hoitoon. Matka ei ollut helppo, se oli pitkä ja vaikea, ja mukaan mahtui paljon epätoivoa ja tuskaa, hän jatkaa.
Teemun ymmärrettyä, mitä emotionaalinen trauma on, ja mitä se seuraukset ovat hän alkoi saamaan omaan tilannettaan enemmän “hallintaansa” ja toipuminen alkoi. Oikean tiedon saamisella olikin hyvin suuri merkitys toipumiselle.
Teemu opiskeli osana omaa toipumisprosessiaan TRE-ohjaajaksi. TRE on menetelmä, jossa traumaa tai jännitystä vapautetaan kehosta tarkoituksellisesti, tietoisesti aiheutetun tärinän avulla.
Linkit Teemu Vesterisen nettisivuille, keikkakalenteriin:
https://www.teemuvesterinen.com/keikat-ja-muut-tyoumlt.html
Instagram: @vesterisenteemu
Facebook: https://www.facebook.com/standupkoomikkoteemuvesterinen
Kehityksellinen trauma ja toivon löytyminen - vieraana Juha Klaavu, psykoanalyyttinen psykoterapeutti, jungilainen psykoanalyytikko
Juha Klaavu, Lapsuuden kehityksellinen trauma -kirjan kirjoittaja ja psykoanalyyttinen psykoterapeutti (Valvira, Kela, EFPP), Jungilainen psykoanalyytikko (C.G.Jung Institute Zürich, FEGAP, IAAP) kiinnostui jo psykoterapeutti-uransa alussa emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta ihmiseen ja ihmisen hyvinvointiin. Varmasti jokainen psykoterapeutti kohtaa trauman jälkiä ihmisessä, mutta Juhaa alkoi erityisesti kiinnostamaan kehityksellinen trauma.
Juha kertoo kehityksellisen trauman syntymisen olevan mutkikas prosessi:
— Trauman ajatellaan olevan yksittäinen tapaus, joka ylittää ihmisen sietokyvyn, josta seuraa eri tasoilla ilmeneviä psyykkisiä, ruumiillisia, hermostollisia ongelmia. Toki traumaattiset kokemukset voivat olla toistuvia, traumaattiseen lapsuuteen mahtuu usein monia traumaattisia kokemuksia.
— Kehityksellinen trauma on nimenomaan kehitys-vuorovaikutussuhteisiin liittyvä trauma, joka alkaa elämän ensimmäisen vuoden aikana suhteessa äitiin, siitä kerroksittain rakentuen myös muihin tärkeisiin ihmisiin. Eli aina tulee kerroksia lisää, mutta ydin on ihan siinä dyadissa äidin ja vauvan välillä. Jos vauvaa tai lasta ei emotionaalisesti nähdä, kuulla tai kohdata, vauvan kokemus on, että minut on hylätty. Hylkääminen voi olla fyysistä, äidin poissaoloa. Tai vaikka äiti olisi fyysisesti läsnä, mutta vauva ei saa emotionaalista läsnäoloa, vaan pelkkää mekaanista hoitoa tätä seuraa emotionaalisen hylkäämisen kokemus, josta alkaa muodostua väärä identiteetti. Ihminen yleensä alkaa ajatella olevansa arvoton, valuvikainen, jotenkin viallinen, paha, häpeällinen, että kaikki ajatukset, olemus, kaikki on huonoa, väärää, häpeällistä ja ihminen on mystisesti kaikkein pahaan syypää. Eli kehityksellinen trauma vaikuttaa identiteettiin, minuuden kehitykseen, Juha kertoo.
Monet kehityksellisestä traumasta kärsivät ihmiset ovat käyneet läpi jopa useita psykoterapiaprosesseja löytämättä itselleen apua. Tämän seurauksena olo on voinut entisestään heiketä, varsinkin jos on muodostunut kokemus että on niin “huono, että edes psykoterapia ei voi auttaa”. Vasta kun ymmärrys nimenomaan kehityksellisen trauman ja sen minätilojen merkityksestä ja toipumisesta alkaa kehittyä, voi toipuminen alkaa.
Ymmärrystä kehityksellisestä traumasta ja muista traumoista olisi hyvä olla varhaiskasvatuksen, koulun ja lastensuojeluyksiköiden puitteissa sekä psykiatrian osastoilla ja muualla, erityisesti tietenkin kodeissa.
Täältä löydät lisätietoa jaksossa esiin nostetuista asioista sekä Juha Klaavun työstä ja ajatuksista:
https://www.jormatahka.com/hoito-treatment/
https://www.youtube.com/@JuhaKlaavu
https://www.klaavu.fi/
https://www.instagram.com/lapsuudenkehityksellinentrauma/
https://www.facebook.com/psykoterapeutti.juhaklaavu.9/
http://www.klaavu.fi/
Luentoja kehityksellisestä traumasta ja Jungilaisuudesta youtubessa:
https://www.youtube.com/@JuhaKlaavu
Tutustu kirjaan Lapsuuden kehityksellinen trauma:
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/lapsuuden-kehityksellinen-trauma/4428065
Podcast kehityksellisen trauman vaikutuksista työelämässä:
https://podcasts.bcast.fm/e/xnv3lpq8-kehityksellinen-trauma-vaerittaeae-ihmisen-maailman-vaeaerin-vieraan-juha-klaavu
Katso infoa alkavista terapiaryhmistä:
https://juhaklaavu.liquidblox.com/Ryhmapsykoterapia+-+Juha+Klaavu
Lempeä Sisu ja Toivo parantavina voimina - vieraana Sisu-tohtori, ihana Emilia Elisabet Lahti
Emilia Elisabet Lahti on johtajuuden kehittämisen parissa työskentelevä tekniikan tohtori. Tohtorinväitöskirjansa Elisabet teki Sisun hellästä mutta periksiantamattomasta voimasta. Sisu on Elisabetin mukaan moniulotteinen prosessi, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt voivat voittaa henkilökohtaiset haasteensa ja selvitä yli äärimmäisten vaikeuksin, samoin kuin traumasta toipuessa. Henkilökohtainen trauma ohjasikin Elisabet Lahtea tutkimaan sisua ja sen voimaa.
Lempeän, eteenpäin ja toipumaan vievän sisun kautta voi löytää enemmän kuin “vain” toipumista. Traumasta voi kummuta post-traumaattista kasvua, jolloin huomataan, miten äärimmäisen vaikeat kokemukset voivat auttaa synnyttämään entistä syvempää myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan. Tämä voi tapahtua silloin, kun tarvittavat ainekset toipumiseen ovat olemassa taustalla. Silloin trauma ei vedä meitä erilleen itsestämme ja yhteisöstämme, vaan lähemmäs toisiamme.
Sisu on se sisäinen voima, johon kurottaudumme silloin, kun tuntuu että mitään ei ole enää jäljellä.
Näistä linkeistä löydät lisätietoa Elisabet Lahden teksteistä ja puheista:
https://www.sisulab.com/post/research-on-sisu-links-material-articles
https://www.sisulab.com/blog
Kannattaa myös etsiä käsiinsä Elisabetin kirja Gentle power <3 Elisabet Lahti on puhunut mm. Stanfordin yliopiston, TEDx:n, Singularity yliopiston, Accenturen ja Facebookin tilaisuuksissa ja hänen työstään ovat kirjoittaneet Business Insider, The New Yorker ja Forbes. Vuonna 2015 hänet valittiin tuhansien hakijoiden joukosta Singularity Universityn koulutusohjelmaan NASA:n kampukselle Piilaaksoon, jonka ytimessä on teknologian käyttäminen yhteiskunnan merkittävien ongelmien ratkaisemiseen.
Unet ja leikki trauman parantajina - vieraana emerita professori Raija-Leena Punamäki-Gitai
Voiko jokin niin arkinen asia kuin uni, leikki ja mielikuvitus auttaa meitä toipumaan menneisyyden taakoista? Psykologi, emeritaprofessori Raija-Leena Punamäki-Gitai kertoo mielenkiintoisista tutkimuksistaan traumatisoitumisesta ja toipumisesta. Raija-Leenan tutkimusalueina Tampereen yliopistossa olivat traumakokemukset, mielenterveys ja kehityksellinen psykopatologia.
Uni voi olla terapeuttista, kuntouttavaa, silloin kun siinä on useita erilaisia tunteita läsnä, ja kun unesta tulee ehjä narratiivi, jossa on alku ja loppu ja jopa jonkinlainen opetus lopussa. Unta voi ikään kuin jalostaa, työstämällä omia unia vaikkapa sen kautta, että merkitsee uniaan herätessään muistiin. Unille voi myös itse työstää parempaa tarinaa. Tutkimuksissa on huomattu, miten tärkeää kaikki vuorokauden tunnit ovat toipumisessa, joten myös yön eli unen tunnit on hyvä saada hyödynnettyä tervehtymiselle. Unia kannattaa kirjoittaa ylös vaikka vihkoon, niitä kammottavia ja pelottaviakin, ja jonkin ajan kuluttua tutkia ja havainnoida, mikä unessa toistuu ja mitä unet ehkä haluavat meille kertoa. Myös unissa tapahtuvaa muutosta on tärkeää pohtia.
Huolestuttavinta — ja myös tutkimusten mukaan merkittävää yksilön mielenterveydelle on se, jos joku ei koskaan muista uniaan. Hyvä uutinen on se, että unia pystyy ikään kuin kutsumaan. Lasten kanssa työskennellessä on tärkeää tiedostaa että jo keskustelu unista, niissä toistuvista elementeistä yhdessä turvallisen aikuisen kanssa työstää unia kohti tervehdyttävämpiä, vivahdeikkaampia narratiivejä.
Leikin, loruttelun ja mielikuvituksen kautta ihminen voi työstää hyvin syvällä sisimmässä olevia tunteita ja muistoja. Leikki on usein lapsen avain vaikean asian käsittelyyn, leikin kautta esimerkiksi traumaattinen muisto voi tulla käsiteltävämmäksi ja helpommaksi kantaa, ja paraneminen voi näin alkaa.
Lapsille laulettavat laulut ovat jo itsessään terapeuttisia ja hoitavia. Laulajan ei tarvitse olla musikaalinen tai laulaa puhtaasti, tärkeintä on että lauluissa on emootioita, tunteita mukana.