Kun palvelu haavoittaa – osa 2. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Sanna Välimäki
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Jatkamme keskustelua Jonna Yli-Viikarin, sosionomi (YAMK), ja Sanna Välimäen, Kasper ry toiminnanjohtajan ja väitöskirjatutkijan, kanssa palvelukokemuksista, turvallisuudesta ja traumainformoidusta työotteesta.
Tässä jaksossa siirrymme yhä vaativampiin tilanteisiin. Puhumme muun muassa päihteisiin liittyvistä huolista, lasten suojelemisesta, kiireellisistä sijoituksista ja siitä, millainen merkitys ammattilaisen vuorovaikutuksella on keskellä kriisiä.
Lastensuojelussa joudutaan toisinaan tekemään päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä lapsen turvallisuuden kannalta mutta voivat samalla olla vanhemmalle äärimmäisen raskaita. Miten vaikeistakin asioista voidaan puhua niin, ettei ihmisen arvokkuus katoa? Miten säilyttää yhteys silloinkin, kun yhteisymmärrystä ei löydy?
Pohdimme myös työntekijöiden kuormitusta, työyhteisöjen ja organisaatioiden vastuuta sekä sitä, miten ammatillista toivoa voidaan ylläpitää silloinkin, kun palvelujärjestelmän rakenteet tuntuvat vaikeuttavan hyvän työn tekemistä.
Toisinaan ihminen ei itse kykene näkemään mahdollisuutta parempaan. Silloin toinen ihminen voi hetkeksi kannatella toivoa hänen puolestaan.
Traumainformoidun työotteen ytimessä ei ole vaikeiden asioiden välttäminen, vaan mahdollisuus kohdata toinen ihminen turvallisesti, arvostavasti ja inhimillisesti myös kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme jälkimmäinen jakso. Ensimmäisessä osassa käsittelimme erityisesti palvelutrauman syntymistä, kohtaamisen merkitystä ja luottamuksen rakentumista.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Kun palvelu haavoittaa – osa 1. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Voiko auttamaan tarkoitettu palvelu myös haavoittaa? Mitä tapahtuu, kun ihminen ei tulekaan kuulluksi tai kohdatuksi silloin, kun hän kaikkein eniten tarvitsisi apua?
Sanna Välimäki
Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa vieraina ovat Jonna Yli-Viikari, sosionomi (YAMK), sekä Sanna Välimäki, Kasper ry toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija.
Puhumme palvelutraumasta, lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksista sekä siitä, miten kohtaamiset ja palvelujärjestelmän toimintatavat voivat joko vahvistaa turvallisuutta ja luottamusta tai lisätä jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen kuormitusta.
Miksi ensimmäisellä kohtaamisella on niin suuri merkitys? Miten ammattilainen voi tunnistaa käyttäytymisen taustalla olevaa turvattomuutta, pelkoa tai aikaisempia haavoittavia kokemuksia? Entä miten luottamusta voidaan rakentaa tilanteissa, joissa asiakkaan ja työntekijän välillä on väistämättä myös valtaa?
Keskustelemme myös työntekijöiden hyvinvoinnista ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Traumainformoitu työote ei ole vain yksittäisen ammattilaisen tapa kohdata ihminen, vaan se tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen, reflektion ja inhimillisen työskentelyn.
Turvallinen kohtaaminen ei muuta menneisyyttä, mutta se voi avata mahdollisuuden toisenlaiseen kokemukseen – ja vähitellen myös luottamuksen rakentumiseen.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme ensimmäinen jakso. Toisessa osassa jatkamme vaikeiden lastensuojelutilanteiden, ammatillisen vastuun ja toivon äärellä.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Yhteinen ymmärrys vahvasti oireilevan lapsen tukena. Vieraana Krista Liskola, LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja HUSin osastonylilääkäri
Mitä tapahtuu lapselle, kun hänen käyttäytymisensä herättää aikuisissa avuttomuutta, pelkoa tai kokemuksen siitä, ettei hänen kanssaan enää pärjätä? Entä miten voisimme rakentaa sellaista yhteistyötä, jossa lapsen ei tarvitsisi siirtyä yhä uudelleen paikasta toiseen saadakseen tarvitsemaansa apua?
Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännen kauden avausjaksossa keskustelemme lastenpsykiatrian erikoislääkäri Krista Liskolan kanssa vahvasti oireilevien lasten kohtaamisesta sekä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä.
Krista muistuttaa, että voimakkaan oireilun taustalla voi olla monia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä: psykiatrisia häiriöitä, neurokehityksellisiä erityispiirteitä, traumaattisia kokemuksia ja turvattomuutta. Ulospäin näkyvä aggressiivisuus tai itsetuhoisuus ei kuitenkaan määritä lasta ihmisenä.
”Lapsi ei ole se hänen oireilunsa, vaan siellä taustalla on se pieni tai nuori ihminen, ja jos hänellä olisi keinoja toimia toisin niin hän toimisi toisin.”
Erityisen vahingolliseksi Krista kuvaa tilanteen, jossa lapsi alkaa itsekin havaita etteivät aikuiset koe pärjäävänsä hänen kanssaan. Myös toistuvat sijoituspaikan vaihdokset voivat vahvistaa kokemusta siitä, ettei lapselle löydy paikkaa, jossa hänen kanssaan pystyttäisiin elämään ja työskentelemään.
Keskustelussa pysähdymme myös kysymään, mitä lapsen turvallisuus oikeastaan tarkoittaa. Krista kertoo lapsesta, joka oli useiden sijoitusten ja hoitojaksojen jälkeen osannut sanoittaa olevansa ensimmäistä kertaa paikassa, jossa häntä ei pelätä.
Lastensuojelulla ja lastenpsykiatrialla on erilaiset tehtävät, mutta yhteinen lapsi. Joskus yhteistyö kuitenkin ajautuu vastakkainasetteluun: lapsen arki pitäisi ensin vakauttaa, mutta miten se onnistuu, jos lapsen oireilu on niin voimakasta, etteivät aikuiset selviydy ilman lisätukea?
Krista haastaa ammattilaisia siirtymään pelkästä työnjaon pohtimisesta kohti todellista yhdessä tekemistä. Lapsen tukeminen edellyttää myös hänen arjessaan toimivien aikuisten tukemista, toisten työn ymmärtämistä ja mahdollisuutta jakaa vaikeita tilanteita.
”Meidän ei pitäisi ainoastaan istua sen saman pöydän ääressä, vaan ihan oikeasti tehdä työtä yhdessä.”
Keskustelemme myös lapsen oman äänen kuulemisesta, vanhempien tukemisesta ilman syyllistämistä sekä siitä, miksi hoitoa ei aina tarvitse lykätä diagnoosin tai täydellisen vakauden löytymiseen saakka.
Jakson lopussa Krista nostaa turvan, toivon ja toipumisen tärkeäksi rakennuspalikaksi emotionaalisen saatavilla olemisen. Se koskee paitsi lasten ja aikuisten välisiä suhteita myös ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä.
Ehkä yksi kaikkein tärkeimmistä viesteistä onkin se, että ei tarvitse selviytyä yksin. Ei lapsen, eikä niiden aikuistenkaan, joiden tehtävänä on auttaa lasta.
Kristan julkaisuja:
Liskola, K. (2024). Intergenerational Transmission in the Context of International Adoption. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Lue väitöskirja. Tutkimus käsittelee vanhempien psyykkisen hyvinvoinnin, temperamentin ja lasten käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. https://helda.helsinki.fi/items/41775c2f-d8c5-43cb-89ac-415db62e59fd
Haravuori, H. & Liskola, K. (2025). Kun psyykkisesti oireileva nuori tulee päivystykseen. Suomen Lääkärilehti 80(10), 790–793. https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/kun-psyykkisesti-oireileva-nuori-tulee-p%C3%A4ivystykseen/
Liskola ym. (2022). Do the Temperamental Characteristics of Both Mother and Child Influence the Well-Being of Adopted and Non-Adopted Children? Children, 9(8), 1227. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9406479/
Liskola ym. (2021). The effects of maternal depression on their perception of emotional and behavioral problems of their internationally adopted children. Child and Adolescent Psychiatry and Mental Health, 15, 41. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8383450/
Keskustelun aihetta täydentäviä julkaisuja
THL (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. ht
Väkivaltaisesti oireilevan nuoren tukeminen. Vieraana Riittakerttu Kaltiala, nuorisopsykiatrian professori, nuorisopsykiatrian ylilääkäri
Riittakerttu Kaltiala on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYS nuorisopsykiatrian ylilääkäri, joka sekä ohjaa tutkimusta että kouluttaa uusia nuorisopsykiatrian erikoislääkäreitä. Kaltiala oli jo omien opintojensa alussa erityisen kiinnostunut nuorten mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Vaikka myöhemmin erityisen vaativahoitoisten nuorten hoito-osaston eli EVA-osaston perustaminen ja sen ylilääkärinä toimiminen tuntui hyvinkin vaativalta tehtävältä, hän halusi lähteä luomaan ja kehittämään Tampereen yliopistosairaalan yhteydessä olevaa täysin uutta toimintamallia. Työtä kehitettiin kansainvälisten mallien pohjalta.
Nuoret, jotka tulevat EVA-jaksolle ovat usein hyvin huonovointisia ja pyrkivät vakavasti satuttamaan joko itseään tai toisiaan. Kuitenkin useita nuoria pystytään auttamaan ja tukemaan. EVA-jaksolle tulevilla nuorilla on usein hyvin vähän verkostoa, suhteet läheisiin ovat voineet katketa. Jos mahdollista, nuoren ja vanhempien yhteydenpitoa ja yhteistyötä pyritään vahvistamaan. Yleensä aina, kun lapsella on mielenterveyden haasteita, vanhemmat kantavat suurta syyllisyyttä tilanteesta. Vanhemmat tarvitsevat tähän tukea ja apua myös.
EVA:lla nuorta autetaan monilla tavoin. Huolellinen diagnostiikka on erittäin tärkeää, kun potilaiden kuntoutusta aletaan suunnittelemaan. Monilla nuorilla on vaikea-asteisia viha- ja väkivaltaongelmia. Lisäksi moni nuorista on voinut jo omaksua voimakkaita antisosiaalisia käyttäytymismalleja. Monilla nuorilla myös nuoruuden kehitystehtävät ovat usein jääneet kesken, joten nuoria pyritään tukemaan käymään niitä läpi mahdollisuuksien mukaan.
– Eli hoidetaan sitä psykiatrista häiriötä, hoidetaan itsevihaa ja väkivaltaongelmaa sekä pyritään vielä edistämään näitä nuoruuden kehitystehtäviä.
– Jos erittäin vaativahoitoisen nuoren kanssa ei voida työskennellä sillä osa-alueella, missä eniten toivottaisiin kuntoutumista, aina voidaan edistää jonkin toisen alueen hyvinvointia, Riittakerttu Kaltiala sanoo.
Monet nuorista kuntoutuvat hyvin.
– Vaikka olemme järjestelmässä se viimeinen takaseinä, eteenpäin pääsevät kaikki nuoret, Riittakerttu kertoo. Meillä nuoret oppivat tärkeitä tunnesäätelyn ja arjen hallinnan taitoja, jotka joka tapauksessa auttavat elämässä eteenpäin.
EVA-jaksolle tulevat nuoret ovat usein joutuneet käymään läpi hyvin monia sijaishuoltolaitoksien sekä psykiatristen osastojen vaihdoksia. Nuorelle on tullut kokemus, että “aikuiset ammattilaiset eivät taaskaan pärjänneet minun kanssani, olen aivan mahdoton, olen aivan hirveän paha”. Nuoret kyllä kokeilevatkin, testaavat, että pärjäävätkö aikuiset nuoren kanssa, mikä sisältää sen ajatuksen että olenko miten paha, että pärjätäänkö minun kanssa. Luottamuksen voittamisessa menee aina jonkin aikaa.
Jotta työskentely EVA:lla voi onnistua, koko työyhteisön pitää toimia ja työskennellä tiiviisti yhdessä. Työyhteisön yhtenäisyyttä on tärkeää tavoitteellisesti ylläpitää, samoin kuin jatkuvaa kouluttautumista ja kehittämistä.
Monilla EVA-jaksolle tulevista nuorista on vakavaa traumataustaa. Lapsi, jolla on traumataustaa saattaa usein käyttäytyä hyvin epäjohdonmukaisesti tai yllättävästi, ja nimenomaan traumatietoisuus on tärkeä työkalu nuoren ymmärtämisessä ja nuoren tukemisessa ymmärtämään itseään. Traumainformoitua työotetta tarvitaan arjessa, vaikka traumapsykoterapia ei monille EVA-jaksolla oleville sillä hetkellä sopisikaan.
– Nuoruusikä on toivoa täynnä, koska nuoruusiässä voi tapahtua hyviä, positiivisia muutoksia, Riittakerttu sanoo.
Riittakerttu Kaltialan henkilökohtaiset sivut:
https://riittakerttu.fi/
Riittakerttu Kaltialan tutkijasivut:
https://researchportal.tuni.fi/fi/persons/riittakerttu-kaltiala
Linkki Riittakerttu Kaltialan julkaisuihin:
https://riittakerttu.fi/publications/
Trauman vankina- vieraana "vankilapomo" Kaisa Tammi
Kaisa Tammi kertoo trauman vankina elämisestä, siitä, miten vankilat on usein traumatisoituneiden, kipua kokeneiden ihmisten keskittymiä. Vankilanjohtajan työssä ihmisten pahoinvointi tuli käsinkosketeltavaksi.
Kaisan mukaan Suomessa on noin 3000 tällä hetkellä vangittua ihmistä, ja heistä ei kai juuri löydy ketään, jolle ei olisi jotakin epäsuotuisaa tapahtumaa elämän varrella sattunut. Viimeistään oma rikos yleensä on todella poikkeava kokemus. Samalla Kaisa muistuttaa, että ei väheksy aikuisen ihmisen valintojen arvoa. Jokaisella on aina vastuu omista valinnoista.
On kuitenkin paljon asioita, jotka kaventavat ihmisen kykyä tehdä valintoja. Kaikista vangeista noin joka viides vanki oli lapsena tullut kotona pahoinpitelyksi. Joka neljäs vanki on tullut sijoitetuksi perheensä ulkopuolelle, ennen kuin on täyttänyt viisitoista vuotta. 10 prosenttia vangeista on kokenut lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä. Naisvangit näyttäytyvät tässä vielä enemmän kärsineinä, heillä seksuaalisen hyväksikäytön kokeminen on vielä paljon paljon yleisempää. Tässä valossa tarkasteltuna tulee selvästi ilmi se, miten tärkeää olisi toimia ennaltaehkäisevästi niin, että ihmiset voisivat kokonaisvaltaitaisesti terveemmin juuri tärkeinä varhaisvuosina.
Kaisa Tammi onkin halunnut johtajana panostaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin edes vankilassa. Hyvinvointi on myös turvallisuuskysymys — jos vangit voivat paremmin, vankilassa on kaikilla turvallisempaa.
Useilla elinkautisvangeilla on Kaisan mukaan tarve alleviivata sitä, että heillä on ollut todella hyvä ja turvallinen lapsuus. Miksi? Tämä on Kaisan mukaan todella erityistä ja pohdituttuvaa, ja olisikin mielenkiintoista, jos joku lähtisi tarkemmin tutkimaan asiaa, koska Kaisa ajattelee että tuo ei ehkä ole ihan koko totuus.
Toivon löytymisen huomaa Kaisan mukaan siitä, että menneisyydessä koettu tuska käynnistää halun työskennellä ja nähdä vaivaa paremman tulevaisuuden eteen. Että enää ei jäädä menneisyyden ja trauman vangiksi, vaan tehdään töitä toipumisen eteen. Silloin toivo on löytynyt. Toivo on mielettömän tärkeää, se ohjaa meitä parempaan huomiseen.
Dialogin parantava voima. Vieraana Jaakko Seikkula, kliininen psykologi ja psykoterapian professori
Vieraana Jaakko Seikkula.
Dialogi – aito kohtaaminen ja toisen kuuleminen – on todella parantavaa! Tarvitsemme kannattelevampaa ja hoitavampaa kohtaamista niin arkeen kuin ammattikohtaamisiinkin. Jo se, että tulee kuulluksi on usein voimaannuttavaa.
Jaakko Seikkula on kliininen psykologi ja psykoterapian professori. Hän on ollut kehittämässä dialogista, kohtaavaa hoitomallia. Seikkula on uskaltanut kritisoida psykiatrisessa hoidossa olleita asiakasta ohittavia käytänteitä, ja on tuonut esille dialogin parantavaa voimaa monelta eri kulmalta. Hän on ollut luomassa niin sanottua Keroputaan (avoimen dialogin) mallia, jossa psykoosipotilaiden hoidossa saavutettiin hyviä tuloksia kun sekä potilaat että heidän läheisensä otettiin hoidon suunnitteluun mukaan ja potilaita kuultiin. Keroputaan mallissa ajatellaan, että potilaiden kokemuksilla ja ajatuksilla, jopa harhoilla, on merkittävä sanomansa myös heidän aiempaan kokemusmaailmaansa, esimerkiksi heidän kokemiinsa traumaattisiin kokemuksiin nähden. Useiden tutkimusten mukaan avoimen dialogin malli on paitsi parantanut potilaiden hyvinvointia esimerkiksi työkyvyn palautumisessa mitattuna, mutta myös ollut merkittävä potilaan toimijuutta ja voimaantumista lisäävä hoitomalli.
Traumainformoidun mallin – jossa dialogisuudella ja ihmisläheisellä, kunnioittavalla kohtaamisella on tärkeä rooli – kannattajana tuntuu vaikealta kuvitella psykiatrista hoitotyötä, jossa potilasta ei kuunnella. Toivon, että avoimen dialogin malli voisi olla tulevaisuudessa mukana kaikessa sotetyössä!
Jaakko Seikkula on ollut mukana kirjoittamassa tai kirjoittanut monia oivaltavia tekstejä, joihin jokaisen auttamis- ja ihmistyöntekijän olisi hyvä tutustua. Omassa opiskelussani ja myöhemmin työssäni Seikkulan tekstit ovat olleet isossa roolissa. Se, että kohdataan ihminen inhimillisesti, omassa verkostossaan on mielestäni ensisijaisen merkittävää myös hoidon ja asiakassuhteen onnistumisen kannalta. Ihminen on aina enemmän kuin hänen oireensa tai diagnoosinsa.
Kiinnostuitko?
Jaakko Seikkula: Dialogi parantaa, mutta miksi? Kuva ja mieli 2023.
Tom Erik Arnkil & Jaakko Seikkula: “Nehän kuunteli meitä”. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2015.
Toivo luo tulevaisuuden. Vieraana Johanna Linner, YTM, väkivaltatutkija, kouluttaja ja tietokirjailija
Vieraana Johanna Linner.
Jaksossa keskustellaan henkisen pahoinvoinnin ja osattomuuden juurisyistä sekä siitä, miten kipeän raskaistakin tilanteista voi toipua oikea-aikaisella, oikein kohdennetulla tuella ja toivoa löytämällä. Vieraana Johanna Linner, väitöskirjaa tekevä yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityön moniottelija.
Kiinnostuitko? Tästä löydät linkit jaksossa esiin nostetuille sivustoille, väitöstutkimuksille ja aiheille:
ACE-tutkimus (adverse childhood experiences) https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/9635069/
Raimo Salokankaan väitöstutkimus: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vaitos/lapsuuden-emotionaalinen-laiminlyonti-heijastuu-aikuisian-mielenterveyteen
Finnbrain-tutkimus, Turun yliopiston sivut ammattilaisille ja vanhemmille https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/
Turvakotien liitto https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/apua-lahellasi/
Settlementti ry https://www.perhevakivalta.fi/
Naisten linja https://naistenlinja.fi/naisten-linja-suomessa-ry
Elisa Auvisen ja Kati Sarvelan toimittama kirja Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/yhteinen-kieli-9789527337646?gclid=CjwKCAiA76-dBhByEiwAA0_s9TIbBF-iqWBqzbf8AW6Li4T5EpMGqBWTEUqNj-Di-z8cSFsHUGSf1hoC8SYQAvD_BwE
Heli Siltalan väitöstutkimus: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2021/08/10-9-2021-psm-