Kun palvelu haavoittaa – osa 2. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Sanna Välimäki
Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita?
Jatkamme keskustelua Jonna Yli-Viikarin, sosionomi (YAMK), ja Sanna Välimäen, Kasper ry toiminnanjohtajan ja väitöskirjatutkijan, kanssa palvelukokemuksista, turvallisuudesta ja traumainformoidusta työotteesta.
Tässä jaksossa siirrymme yhä vaativampiin tilanteisiin. Puhumme muun muassa päihteisiin liittyvistä huolista, lasten suojelemisesta, kiireellisistä sijoituksista ja siitä, millainen merkitys ammattilaisen vuorovaikutuksella on keskellä kriisiä.
Lastensuojelussa joudutaan toisinaan tekemään päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä lapsen turvallisuuden kannalta mutta voivat samalla olla vanhemmalle äärimmäisen raskaita. Miten vaikeistakin asioista voidaan puhua niin, ettei ihmisen arvokkuus katoa? Miten säilyttää yhteys silloinkin, kun yhteisymmärrystä ei löydy?
Pohdimme myös työntekijöiden kuormitusta, työyhteisöjen ja organisaatioiden vastuuta sekä sitä, miten ammatillista toivoa voidaan ylläpitää silloinkin, kun palvelujärjestelmän rakenteet tuntuvat vaikeuttavan hyvän työn tekemistä.
Toisinaan ihminen ei itse kykene näkemään mahdollisuutta parempaan. Silloin toinen ihminen voi hetkeksi kannatella toivoa hänen puolestaan.
Traumainformoidun työotteen ytimessä ei ole vaikeiden asioiden välttäminen, vaan mahdollisuus kohdata toinen ihminen turvallisesti, arvostavasti ja inhimillisesti myös kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme jälkimmäinen jakso. Ensimmäisessä osassa käsittelimme erityisesti palvelutrauman syntymistä, kohtaamisen merkitystä ja luottamuksen rakentumista.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Yhteinen ymmärrys vahvasti oireilevan lapsen tukena. Vieraana Krista Liskola, LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja HUSin osastonylilääkäri
Mitä tapahtuu lapselle, kun hänen käyttäytymisensä herättää aikuisissa avuttomuutta, pelkoa tai kokemuksen siitä, ettei hänen kanssaan enää pärjätä? Entä miten voisimme rakentaa sellaista yhteistyötä, jossa lapsen ei tarvitsisi siirtyä yhä uudelleen paikasta toiseen saadakseen tarvitsemaansa apua?
Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännen kauden avausjaksossa keskustelemme lastenpsykiatrian erikoislääkäri Krista Liskolan kanssa vahvasti oireilevien lasten kohtaamisesta sekä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä.
Krista muistuttaa, että voimakkaan oireilun taustalla voi olla monia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä: psykiatrisia häiriöitä, neurokehityksellisiä erityispiirteitä, traumaattisia kokemuksia ja turvattomuutta. Ulospäin näkyvä aggressiivisuus tai itsetuhoisuus ei kuitenkaan määritä lasta ihmisenä.
”Lapsi ei ole se hänen oireilunsa, vaan siellä taustalla on se pieni tai nuori ihminen, ja jos hänellä olisi keinoja toimia toisin niin hän toimisi toisin.”
Erityisen vahingolliseksi Krista kuvaa tilanteen, jossa lapsi alkaa itsekin havaita etteivät aikuiset koe pärjäävänsä hänen kanssaan. Myös toistuvat sijoituspaikan vaihdokset voivat vahvistaa kokemusta siitä, ettei lapselle löydy paikkaa, jossa hänen kanssaan pystyttäisiin elämään ja työskentelemään.
Keskustelussa pysähdymme myös kysymään, mitä lapsen turvallisuus oikeastaan tarkoittaa. Krista kertoo lapsesta, joka oli useiden sijoitusten ja hoitojaksojen jälkeen osannut sanoittaa olevansa ensimmäistä kertaa paikassa, jossa häntä ei pelätä.
Lastensuojelulla ja lastenpsykiatrialla on erilaiset tehtävät, mutta yhteinen lapsi. Joskus yhteistyö kuitenkin ajautuu vastakkainasetteluun: lapsen arki pitäisi ensin vakauttaa, mutta miten se onnistuu, jos lapsen oireilu on niin voimakasta, etteivät aikuiset selviydy ilman lisätukea?
Krista haastaa ammattilaisia siirtymään pelkästä työnjaon pohtimisesta kohti todellista yhdessä tekemistä. Lapsen tukeminen edellyttää myös hänen arjessaan toimivien aikuisten tukemista, toisten työn ymmärtämistä ja mahdollisuutta jakaa vaikeita tilanteita.
”Meidän ei pitäisi ainoastaan istua sen saman pöydän ääressä, vaan ihan oikeasti tehdä työtä yhdessä.”
Keskustelemme myös lapsen oman äänen kuulemisesta, vanhempien tukemisesta ilman syyllistämistä sekä siitä, miksi hoitoa ei aina tarvitse lykätä diagnoosin tai täydellisen vakauden löytymiseen saakka.
Jakson lopussa Krista nostaa turvan, toivon ja toipumisen tärkeäksi rakennuspalikaksi emotionaalisen saatavilla olemisen. Se koskee paitsi lasten ja aikuisten välisiä suhteita myös ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä.
Ehkä yksi kaikkein tärkeimmistä viesteistä onkin se, että ei tarvitse selviytyä yksin. Ei lapsen, eikä niiden aikuistenkaan, joiden tehtävänä on auttaa lasta.
Kristan julkaisuja:
Liskola, K. (2024). Intergenerational Transmission in the Context of International Adoption. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Lue väitöskirja. Tutkimus käsittelee vanhempien psyykkisen hyvinvoinnin, temperamentin ja lasten käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. https://helda.helsinki.fi/items/41775c2f-d8c5-43cb-89ac-415db62e59fd
Haravuori, H. & Liskola, K. (2025). Kun psyykkisesti oireileva nuori tulee päivystykseen. Suomen Lääkärilehti 80(10), 790–793. https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/kun-psyykkisesti-oireileva-nuori-tulee-p%C3%A4ivystykseen/
Liskola ym. (2022). Do the Temperamental Characteristics of Both Mother and Child Influence the Well-Being of Adopted and Non-Adopted Children? Children, 9(8), 1227. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9406479/
Liskola ym. (2021). The effects of maternal depression on their perception of emotional and behavioral problems of their internationally adopted children. Child and Adolescent Psychiatry and Mental Health, 15, 41. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8383450/
Keskustelun aihetta täydentäviä julkaisuja
THL (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. ht
Väkivaltaisesti oireilevan nuoren tukeminen. Vieraana Riittakerttu Kaltiala, nuorisopsykiatrian professori, nuorisopsykiatrian ylilääkäri
Riittakerttu Kaltiala on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYS nuorisopsykiatrian ylilääkäri, joka sekä ohjaa tutkimusta että kouluttaa uusia nuorisopsykiatrian erikoislääkäreitä. Kaltiala oli jo omien opintojensa alussa erityisen kiinnostunut nuorten mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Vaikka myöhemmin erityisen vaativahoitoisten nuorten hoito-osaston eli EVA-osaston perustaminen ja sen ylilääkärinä toimiminen tuntui hyvinkin vaativalta tehtävältä, hän halusi lähteä luomaan ja kehittämään Tampereen yliopistosairaalan yhteydessä olevaa täysin uutta toimintamallia. Työtä kehitettiin kansainvälisten mallien pohjalta.
Nuoret, jotka tulevat EVA-jaksolle ovat usein hyvin huonovointisia ja pyrkivät vakavasti satuttamaan joko itseään tai toisiaan. Kuitenkin useita nuoria pystytään auttamaan ja tukemaan. EVA-jaksolle tulevilla nuorilla on usein hyvin vähän verkostoa, suhteet läheisiin ovat voineet katketa. Jos mahdollista, nuoren ja vanhempien yhteydenpitoa ja yhteistyötä pyritään vahvistamaan. Yleensä aina, kun lapsella on mielenterveyden haasteita, vanhemmat kantavat suurta syyllisyyttä tilanteesta. Vanhemmat tarvitsevat tähän tukea ja apua myös.
EVA:lla nuorta autetaan monilla tavoin. Huolellinen diagnostiikka on erittäin tärkeää, kun potilaiden kuntoutusta aletaan suunnittelemaan. Monilla nuorilla on vaikea-asteisia viha- ja väkivaltaongelmia. Lisäksi moni nuorista on voinut jo omaksua voimakkaita antisosiaalisia käyttäytymismalleja. Monilla nuorilla myös nuoruuden kehitystehtävät ovat usein jääneet kesken, joten nuoria pyritään tukemaan käymään niitä läpi mahdollisuuksien mukaan.
– Eli hoidetaan sitä psykiatrista häiriötä, hoidetaan itsevihaa ja väkivaltaongelmaa sekä pyritään vielä edistämään näitä nuoruuden kehitystehtäviä.
– Jos erittäin vaativahoitoisen nuoren kanssa ei voida työskennellä sillä osa-alueella, missä eniten toivottaisiin kuntoutumista, aina voidaan edistää jonkin toisen alueen hyvinvointia, Riittakerttu Kaltiala sanoo.
Monet nuorista kuntoutuvat hyvin.
– Vaikka olemme järjestelmässä se viimeinen takaseinä, eteenpäin pääsevät kaikki nuoret, Riittakerttu kertoo. Meillä nuoret oppivat tärkeitä tunnesäätelyn ja arjen hallinnan taitoja, jotka joka tapauksessa auttavat elämässä eteenpäin.
EVA-jaksolle tulevat nuoret ovat usein joutuneet käymään läpi hyvin monia sijaishuoltolaitoksien sekä psykiatristen osastojen vaihdoksia. Nuorelle on tullut kokemus, että “aikuiset ammattilaiset eivät taaskaan pärjänneet minun kanssani, olen aivan mahdoton, olen aivan hirveän paha”. Nuoret kyllä kokeilevatkin, testaavat, että pärjäävätkö aikuiset nuoren kanssa, mikä sisältää sen ajatuksen että olenko miten paha, että pärjätäänkö minun kanssa. Luottamuksen voittamisessa menee aina jonkin aikaa.
Jotta työskentely EVA:lla voi onnistua, koko työyhteisön pitää toimia ja työskennellä tiiviisti yhdessä. Työyhteisön yhtenäisyyttä on tärkeää tavoitteellisesti ylläpitää, samoin kuin jatkuvaa kouluttautumista ja kehittämistä.
Monilla EVA-jaksolle tulevista nuorista on vakavaa traumataustaa. Lapsi, jolla on traumataustaa saattaa usein käyttäytyä hyvin epäjohdonmukaisesti tai yllättävästi, ja nimenomaan traumatietoisuus on tärkeä työkalu nuoren ymmärtämisessä ja nuoren tukemisessa ymmärtämään itseään. Traumainformoitua työotetta tarvitaan arjessa, vaikka traumapsykoterapia ei monille EVA-jaksolla oleville sillä hetkellä sopisikaan.
– Nuoruusikä on toivoa täynnä, koska nuoruusiässä voi tapahtua hyviä, positiivisia muutoksia, Riittakerttu sanoo.
Riittakerttu Kaltialan henkilökohtaiset sivut:
https://riittakerttu.fi/
Riittakerttu Kaltialan tutkijasivut:
https://researchportal.tuni.fi/fi/persons/riittakerttu-kaltiala
Linkki Riittakerttu Kaltialan julkaisuihin:
https://riittakerttu.fi/publications/
Vanhemman oman traumataustan vaikutus. Vieraana Anu Miettinen, kasvatuspsykologian asiantuntija (KM)
Anu Miettinen kiinnostui kasvatustieteistä aikoinaan YT-neuvotteluiden jälkeen, ja työt Nokian koulutusorganisaatiossa vaihtuivat uuden alan opiskeluun. Varhaiskasvatuksen opintojen vanavedessä kasvatuspsykologian maisteriopinnot tukivat omaa kasvua vanhempana, kun vanhemmuus nosti myös omaa traumataustaa pintaan. Anun selviytymiskeinona oli tutkia aiheeseen liittyvää teoriaa ja hankkia lisää tietoa omista reaktioista, sekä löytää uusia, hedelmällisempiä tapoja toimia.
Anu on ollut pitkään mukana Suomen trauma ja dissosiaatio-yhdistyksessä eli Disso ry:ssä, ensin sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Nyt hallitustyöskentely on jäänyt taakse. Disso ry keskittyy tukemaan vaikeasta traumatisoitumisesta toipuvia henkilöitä. Vertaistoiminta on yhdistyksen toiminnassa tärkeää ja keskeistä. Anun puheenjohtajuuskauden aikana kehitettiin Disso ry:ssä myös tietoisuusnauha traumatisoitumisesta kärsiville henkilöille. Emotionaalinen traumatisoituminen koskettaa monia, ja on siksikin tärkeää lisätä aiheeseen liittyvää tietoutta ja vähentää häpeää ja stigmatisointia.
Oma vanhemmuus voi nostaa kenellä tahansa eletyt emotionaalisen trauman kokemukset mieleen. Silloin on tärkeää tiedostaa, että kaikki omat reaktiot eivät ole valintoja, vaan hermoston toimintaa. Kun tämän tunnistaa, on helpompi lähteä työstämään omia toimintatapojaan, katkaista ylisukupolvista traumatisoitumisen kierrettä! Halusta auttaa syntyi myös Anun yritys, Traumama.
https://www.disso.fi/
Anu Miettisen omat sivut:
https://www.traumama.com
ACE- eli lapsuuden ajan haitalliset kokemukset ja niiden merkitys hyvinvoinnille. Vieraana Taina Laajasalo, THL tutkimusprofessori, oikeuspsykologian dosentti, psykologian tohtori
Tutkimusprofessori Taina Laajasalo työskentelee erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suuri osa ajasta kuluu ACE-tutkimuksen parissa.
ACE-tutkimus (Adverse Childhood Experiences) on lapsuuden ajan haitallisten kokemusten tutkimusta, jossa tutkitaan ja pyritään ehkäisemään haitallisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten väkivallan, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien sekä laiminlyönnin vaikutuksia lapsiin.
Myös vanhempien riitaisa ero, jossa lapsi jää riidan välikappaleeksi voidaan katsoa olevan ACE-kokemus. Kun ACE-tutkimus alkoi joitakin kymmeniä vuosia sitten, tarkasteltiin lähinnä kodin olosuhteita, mutta nykyään tiedostetaan myös esimerkiksi koulukiusaamisen ja kodin ulkopuolisten kaltoinkohtelun negatiivinen merkitys lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille. ACE-tutkimuksen kautta on tullut selvästi ilmi, että kasautuessaan ACE-kokemukset lisäävät voimakkaasti riskiä esimerkiksi myöhemmille mielenterveyden häiriöille, päihdehäiriöille ja itsetuhoisuudelle mutta selvästi myös esimerkiksi syövälle ja sydänsairauksille. Myös akateemisille taidoille ACE-kokemuksista on selvää haittaa. ACE-kokemukset ovat siis myös iso kansanterveydellinen haitta. Monella tällä hetkellä huonosti voivalla lapsella tai aikuisella on taustallaan nimenomaan kasautuneita ACE-kokemuksia.
– Toivo toimii kuitenkin puskurina ACE-kokemuksia vastaan. Toivo voi auttaa selviämään vaikeistakin kokemuksista, Taina Laajasalo sanoo.
ACE-kokemukset eivät ole myöskään suoraan deterministisiä, on tärkeää tiedostaa että suoraan nämä eivät automaattisesti vaikuta haitallisesti.
– Ja se yksikin turvallinen aikuinen lapsen tai nuoren elämässä voi riittää kumoamaan haitallisten lapsuuden ajan kokemusten vaikutuksia.
Linkkejä, joista löytyy lisätietoa ACE-kokemuksista:
https://acelife.fi
https://sites.utu.fi/finnbrain
https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/lapsuuden-haitalliset-kokemukset-ace—tasmallinen-mittari-vai-elamanhistorian-tyokalu-
https://traumainformoitu.fi/ace-tapahtumat-ja-niiden-merkitys/
https://psykologilehti.fi/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-seuraamukset-ja-mekanismit%EF%BF%BC
https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/haitalliset-lapsuudenkokemukset-elamankulussa-pitkan-aikavalin-seuraukset-ja-vaikuttavat-ehkaisyn-keinot-acelife-
https://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/
Taina Laajasalon tutkijasivu, josta löytyy linkkejä Tainan julkaisuihin:
https://thl.fi/thl/organisaatio/osastot-ja-yksikot/turva/turva-ja-suojelu/henkilosto/taina-laajasalo
Toivoa ja toipumista kiintymysssuhteen merkityksen ymmärtämisestä. Vieraana Traumaterapiakeskuksen johtaja Sanna Isosävi, psykologian tohtori, aikuisten integratiivinen ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti sekä EMDR-terapeutti
Miten varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttavat meidän myöhempään hyvinvointiimme? Voiko omaa kiintymyssuhdemallia parantaa tai hoivata aikuisena paremmaksi, ehjemmäksi?
Sanna Isosäviä voisi sanoa kiintymyssuhteiden erityisasiantuntijaksi. Sanna kertoo kiinnostuneensa kiintymyssuhteen merkityksestä työskennellessään lastensuojelussa sellaisten perheiden kanssa, joissa oli pieniä lapsia. Käytännön työ ohjasi kiinnittämään huomiota kiintymyssuhteiden ylisukupolvisuuteen, siihen, miten esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen omien vanhempien kiintymyssuhde vaikutti heidän vanhemmuudessaan.
Sanna Isosävin suosittelemia koulutustapahtumia
Vuoden kriisi- ja traumatyön ’päätapahtuma’ eli kansallinen Kriisi- ja traumakonferenssi 13.-14.11.2025 Helsingissä ja videovälitteisesti. Teemana ’äärirajoilta kohti toivoa – keinoja kriiseistä ja traumoista toipumiseen’. Tärkeä tilaisuus tavata kollegoita ja tulla elpymään ja ravitsemaan itseään.
https://www.kriisijatraumakonferenssi.fi
Kansainvälisesti meritoituneen, superhyvän kouluttajan Nicole Mullerin mentalisaatiopohjainen traumafokusoitu koulutus on saatu nyt Suomeen, 25.-26.8. Traumatisoituneiden lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, joilla on jo perustietoa mentalisaatiopohjaisesta työskentelystä.
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/mbtc-ja-trauma-tyoskentely-traumatisoituneiden-lasten-ja-heidan-traumatisoituneiden-vanhempiensa-kanssa-25-26-8-2025-helsinki
Apua auttajalle -webinaarisarja on ihmistyötä tekevän mahdollisuus rauhassa, turvallisissa puitteissa miettiä omaan taustaan, jaksamiseen ja traumatyön tekemiseen liittyviä teemoja:
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/apua-auttajalle-koulutus-kevat-2025-webinaari
Traumaterapiakeskuksen tuottamia artikkeleja:
https://traumaterapiakeskus.com/artikkelit
Traumaterapiakeskuksen kustantamia kirjoja löydät täältä, monia löytyy hyvin myös kirjastoista:
https://traumaterapiakeskus.com/tuotteet/kirjat
Tässä linkki kirjaan Traumainformoitu työote, johon Sanna kirjoitti luvun mm. ammattilaisten oman kiintymyssuhteen vaikutuksesta heidän työskentelyssään. Myös tätä kirjaa löytyy hyvin kirjastoista.
https://www.opettajantietopalvelu.fi/Johanna-Linner-Matikka/Traumainformoitu-ty%C3%B6ote.html
Traumatietoinen kohtaaminen lastensuojelussa - Vieraana Veli-Matti Karhu, psykologi ja väitöskirjatutkija
Podcast2024Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ← Kaikki podcast-jaksotJulkaistu 8.4.2024 Ihmissuhteet ja vuorovaikutusLapsuus, perhe ja sukupolvetTraumainformoitu työote Veli-Matti Karhu, psykologi, tohtorikoulutettava ja lastensuojelun moniosaaja kertoo kiinnostuneensa traumatietoisesta työotteesta psykologian opintojensa aikana. Traumatietoisuus sai kiinnittämään huomioita toivon näkökulmaan, ja toi merkityksellisyyttä kaikkiin kohtaamisiin. Jokaisessa kohtaamisessa on Vellun mukaan jotakin hyvää. Veli-Matti Karhu työstää parhaimmillaan väitöskirjaa traumatietoisesta ohjauksesta lastensuojelun sijaishuollossa. … Lue lisää
Traumatietoinen lastensuojelu - Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti
Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla.
–Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii.
–Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää.
– Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa.
– Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa – niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo.
– Traumatietoinen työskentely ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.
Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa:
Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/
Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/
Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.
Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä.
Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.
Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA..
Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/
Mikä ihmeen traumainformormoitu koulu? Vieraana erityisopettaja, resetti-kouluttaja Kirsi Strohbehn
Mitä ihmettä tarkoittaa traumainformoitu koulu?
Kirsi Strohbehn, erityisopettaja ja Resetti-kouluttaja tutustui traumainformoidun koulun malliin työskennellessään haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa, joilla usein on runsaasti myös erilaisia tunne-elämän ongelmia. Tosin Kirsi ei haluaisi oppilaitaan hankaliksi nimittää, hän käyttäisi uhmakkaista, manipuloivista ja käyttäytymishäiriöisistä oppilaista nimitystä “erityistä rakkautta tarvitsevat oppilaat”.
Kirsi ajattelee, että traumainformoituun kouluun kuuluu oleellisesti kaksi ulottuvuutta. Ensimmäiseksi tarvitaan ymmärrystä trauman vaikutuksista ihmisen neurobiologialle, ja toiseksi tietoisuutta niistä peruspilareista, joiden varaan traumainformoitua koulutyötä voidaan rakentaa.
Tästä pääset lukemaan trauman vaikutuksista: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/
Traumainformoitu koulu-ajattelun mukaisesti monella luokkahuoneen oppilaalla voi olla mukanaan traumataakkaa, kehityksellistä traumaa, joka vaikuttaa kaikkeen koulutyöhön. Emotionaalinen trauma voi vaikuttaa sekä oppilaan käyttäytymiseen että akateemisiin suorituksiin.
Traumainformoidun koulun peruspilareita on kolme. Koulussa täytyy olla turvallisuuden lisäksi turvan tunne. Kaikkien aikuisten tulee sitoutua tähän. Toiseksi, oppilaan valinnanvapautta tulee mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Kolmanneksi, oppilaiden ja opettajien välillä täytyy vallita yhteys. Monet oppilaista ovat oppineet, että aikuisiin ei voi luottaa, eikä tästä poisoppiminen ole helppoa eikä aina mahdollistakaan. Lopuksi, kanssasäätely on tärkeää. Koska emotionaalinen traumatisoituminen on vaikuttanut oppilaan kykyyn säädellä tunteitaan ja mielentilojaan, tarvitaan turvallista aikuista tukemaan ja ohjaamaan oppilasta oppimaan säätelyä. Oma rauhallisuus on tässä oleellista, silloin hyödynnetään peilisolujen tuomaa apua kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.
Kirsi kuulee usein sanottavan, että “opettajan tehtävä on vain opettaa”. Tämä on totta, mutta jos ymmärretään vahingollisten kokemuksien vaikutukset oppilaan kyvylle oppia, voidaan nimenomaan juuri opettamista tehostaa, jos traumainformoidun orientaation periaatteita hyödynnetään myös koulutyössä.
– Jos tiedettäisiin ja ymmärrettäisiin niitä kokemuksia, joita esimerkiksi väkivaltaisesti oirehtivilla lapsilla on, voisimme nähdä hankalat käytösmallit ensisijaisesti selviytymiskeinoina. Lapsi tai nuori on ehkä tarvinnut vahingollisia toimintatapoja jokapäiväisessä arjessaan aikaisemmin. Nämä oppilaat ovat niitä, jotka kaikkein helpoimmin suljetaan ulkopuolelle. Heille sanotaan, että “sinä et saa osallistua tähän ja tähän”, kun juuri he tarvitsivat yhteyttä, turvallisuutta ja kanssasäätelyä turvallisen aikuisen kanssa, Kirsi jatkaa.
– Se, miten me valitsemme sanamme puhuttaessa näistä lapsista on äärimmäisen tärkeää, koska käyttämämme kieli luo todellisuutta ja ennen kaikkea sitä tapaa, jolla me oppilaisiin suhtaudumme. Valitsemmeko puhua esimerkiksi omaehtoisista, joustamattomista lapsista, vai ymmärrämmekö, että käyttäytymisen takana on ehkä oppilas, joka on ollut jossakin aikaisemmassa traumaattisessa tilanteessaan täysin voimaton.
Näistä kirjoista löydät lisätietoa traumainformoidusta koulusta. Jos olet opettaja, tarkista koulusi opettajanhuoneen kirjahylly, monia näistä teoksista tulisi löytyä sieltä:
Tulistuva lapsi by Ross W. Greene, englanniksi ”The Explosive Child”.
Lost at School by Ross W. Greene (suomeksi Koulun hukkaamat lapset)
Lost & Found, helping behaviorally challenging students by Ross W. Greene.
Creating Trauma-Informed Schools by Eileen A. Dombo ja Christine Anlauf Sabatino
Piia Ruudun tekemä materiaali Resetti-toiminnasta:
https://www.valteri.fi/tuote/resetti-perheluokista-tukea-kasvatustilanteisiin-kotona-koulussa-ja-varhaiskasvatuksessa-resetti-toiminta-2017-2020/
Myös hakusanoilla trauma informed school löytyy netistä paljon hyvää tietoa.
Stressistä turvaksi - vieraana Meri Lähteenoksa, erityispedagogi ja kouluttaja
Erityispedagogi Meri Lähteenoksan mielestä kaikki asiat, hankalatkin, ovat opeteltavia asioita.
Meri tutustui traumainformoituun työotteeseen kahden autisminkirjolla olevan lapsensa kautta. Perhe oli saanut runsaasti ohjeita tiukan struktuurin säilyttämisen tärkeydestä sekä siitä, miten tärkeää on hyödyntää kiinnipitoja — ja liudan muita vastaavia neuvoja, jotka todellisuudessa johtivatkin vain koko perhettä syvempään pahoinvointiin.
Hyvin puristuneissa, raskaissa tilanteissa voi syntyä elämää upeasti eteenpäin ohjaavia oivalluksia. Merillä tällainen tilanne oli silloin, kun hänen voimakkaasti oireileva lapsensa haastoi oman kuormituksensa ja tuskansa vuoksi äitiä ja ympäröiviä vaatimuksia aivan toden teolla. Merin käydessä poikansa kanssa läpi lapsen kokemia tunteita ja niiden vapauttamista sai alkunsa ns. stressiprofiili, jonka kautta Meri nykyään kouluttaa ja auttaa monia muita vanhempia ja kasvattajia tukemaan lapsiaan syvemmin ja paremmin.
Meri Lähteenoksa ajattelee, että ihmisen hermostoa voidaan oppia ohjaamaan ja ajamaan, omia reaktioita voi ikään kuin kouluttaa ja ohjata kohti toimivampaa arkea, samalla myös kohti ehjempää olemista. Tarvitaan syvää, monikerroksellista ymmärrystä niin nepsyydestä, traumasta kuin muistakin hermoston tiloista, että päästään kohti aidosti hyvinvoivaa arkea.
Podcastissa mainittuja linkkejä:
PIRHAN sivuilla stressiprofiilista: https://dreambroker.com/channel/7klcguan/i3m2luns?quality=1080p
Meri Lähteenoksan oma ydintaito-sivusto on päivityksen alla, uudet sivut julkaistaan maalis-huhtikuun 2024 aikana. https://ydintaito.fi/
https://ydintila.fi/
Muualla Meristä:
https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/olen-joutunut-ikaan-kuin-opiskelemaan-elaman/
https://erityisvoimia.fi/kirjoittajat/ Meri on yksi erityisvoimia-sivuston kirjoittajista