Nähdyksi ja arvostetuksi tuleminen ihmisten välisissä suhteissa. Vieraana Pekka Tölli, psykologi ja tietokirjailija
Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee aidosti nähdyksi? Entä mitä tapahtuu silloin, kun hän joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan, mukautumaan muiden odotuksiin tai piilottamaan osia itsestään?
Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa keskustelemme psykologi ja tietokirjailija Pekka Töllin kanssa nähdyksi tulemisen, arvostuksen ja aitouden merkityksestä. Pohdimme, miten ihmissuhteemme muovaavat käsitystämme itsestämme ja millaiset kohtaamiset antavat meille rohkeutta olla omia itsejämme.
Uskaltaako toinen olla minun kanssani oma itsensä?
Tämä kysymys kääntää katseen omaan tapaamme kohdata muita. Emme voi päättää toisen puolesta, kokeeko hän olonsa turvalliseksi seurassamme. Voimme kuitenkin tarkastella, millaista tilaa omalla toiminnallamme toiselle rakennamme.
Pekka kuvaa kiinnostavasti myös sitä, kuinka turvallinen ja arvostava kohtaaminen voi auttaa ihmistä ikään kuin laajenemaan. Uskaltamaan enemmän, näyttämään epävarmuutensa, iloitsemaan ja löytämään itsestään jotakin sellaista, mikä on aiemmin jäänyt piiloon.
Keskustelemme myös aitouden ja mukautumisen välisestä tasapainosta. Miten olla oma itsensä hylkäämättä itseään tai hukkaamatta toisia? Voimmeko oppia tunnistamaan omat tarpeemme ja samalla säilyttää yhteyden toisiin ihmisiin?
Jakson loppupuolella pysähdymme erityisesti toivon ja toimijuuden äärelle. Joskus yksikin kohtaaminen voi auttaa ihmistä näkemään itsessään jotakin arvokasta ja mahdollisuuden tulevaisuuteen, jota hän ei vielä itse kykene näkemään.
Mitä kaikkea hyvää voisimmekaan saada toisissamme kasvamaan, jos oppisimme katsomaan toisiamme hieman arvostavammin?
Tervetuloa kuuntelemaan keskustelua ihmisyydestä, kohtaamisesta sekä turvan ja toivon rakentumisesta ihmisten välisissä suhteissa.
Lisätietoa ja luettavaa
Pekka Töllin kirjat
Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (Tammi, 2024)
Miten olla minä (Tammi, 2026)
Artikkelit ja haastattelut
Yle: Arvostava kohtaaminen voi jopa pidentää elinikää
Psykologilehti: Aidoksi tulemisen polku
Kuntalehti: Keskeistä on kuulluksi tuleminen
Lisää Pekka Töllistä
Pekka Töllin verkkosivut
Kun palvelu haavoittaa – osa 1. Vieraana Sanna Välimäki, Kasper ry:n toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija, sekä Jonna Yliviikari, sosionomi (YAMK)
Voiko auttamaan tarkoitettu palvelu myös haavoittaa? Mitä tapahtuu, kun ihminen ei tulekaan kuulluksi tai kohdatuksi silloin, kun hän kaikkein eniten tarvitsisi apua?
Sanna Välimäki
Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa vieraina ovat Jonna Yli-Viikari, sosionomi (YAMK), sekä Sanna Välimäki, Kasper ry toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija.
Puhumme palvelutraumasta, lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksista sekä siitä, miten kohtaamiset ja palvelujärjestelmän toimintatavat voivat joko vahvistaa turvallisuutta ja luottamusta tai lisätä jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen kuormitusta.
Miksi ensimmäisellä kohtaamisella on niin suuri merkitys? Miten ammattilainen voi tunnistaa käyttäytymisen taustalla olevaa turvattomuutta, pelkoa tai aikaisempia haavoittavia kokemuksia? Entä miten luottamusta voidaan rakentaa tilanteissa, joissa asiakkaan ja työntekijän välillä on väistämättä myös valtaa?
Keskustelemme myös työntekijöiden hyvinvoinnista ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Traumainformoitu työote ei ole vain yksittäisen ammattilaisen tapa kohdata ihminen, vaan se tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen, reflektion ja inhimillisen työskentelyn.
Turvallinen kohtaaminen ei muuta menneisyyttä, mutta se voi avata mahdollisuuden toisenlaiseen kokemukseen – ja vähitellen myös luottamuksen rakentumiseen.
Tämä on kaksiosaisen keskustelumme ensimmäinen jakso. Toisessa osassa jatkamme vaikeiden lastensuojelutilanteiden, ammatillisen vastuun ja toivon äärellä.
Jonna Yli-Viikari
Lisätietoa ja tukea
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille.
Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta
Vertaistuki vanhemmille ja läheisille
Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus
Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille
Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö
Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.
Lue opinnäytetyö Theseuksessa
Kokoava kohtaaminen. Vieraana Jukka Pyhäjoki, erityisasiantuntija verkostodialogisuus & systeemisyys, KM (ammattikasvatus), perhepsykoterapeutti, työnohjaaja
-Dialogisuus on yhteinen tutkimusmatka ihmisyyteen, toiseen ihmiseen ja tutustumiseen muihin ja itseen. Toisin sanoen dialogisuus on sillä tavalla toimimista, että molemmilla syntyy halu tutustua syvemmin toiseen, sanoo Jukka Pyhäjoki, KM, perhepsykoterapeutti, työnohjaajakouluttaja, NLP trainer, systeemisyys- ja dialogisuus kouluttaja.
-Ja aina mukana pitää olla tietyllä tavalla kysymysmerkki lopussa, eli ollaan kysyvällä asenteella, ihmettelemässä yhdessä. Dialogisuus on tällaisen maailmankuvan todeksi elämistä, Jukka jatkaa.
Jukan eli Jukkiksen mukaan luottamusta voi syntyä hetkessä. Välttämättä ei tarvita pitkää prosessia. Voi tapahtua “silmänräpäys-luottamusta”, jossa esimerkiksi lastensuojelun asiakas voi silmänräpäyksessä kokea luottamusta sosiaalityöntekijään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että runsaasti kipua kokeneet ihmiset ovat hyvin tarkkoja skannaamaan ihmisiä ja arvioimaan sitä, voiko toiseen henkilöön luottaa. Selviytyminen elämässä on vaatinut intensiivistä toisten tarkkailua.
Ihmissuhdetyöhön kuuluu paljon epävarmuutta, ei-tietämistä. Kuitenkin kohtaamista voi syntyä juuri epävarmuuden maastossa! Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa, ja ihmissuhdetyössä pitää melkeinpä rakastaa epävarmuutta, kun sitä joutuu kohtaamaan niin paljon!
-A-klinikalla meillä oli joskus sellainen sanonta, että jos et voi raitistaa toista ihmistä, voit raitistaa teidän suhdetta, Jukkis kertoo. Jo se, että toinen kokee tulevansa kuulluksi, on usein todella hoitavaa. Jotta voi toimia dialogisesti, täytyy itse voida riittävän hyvin. Jos on kovin kuormittunut, dialogisuudessa tarvittava etuotsalohko ei oikein silloin toimi, Jukka Pyhäjoki sanoo.
Jukkiksen kirjoituksia:
Hyviksi (ja huonoiksi) havaittuja ratkaisuja työelämän epäkohtiin
https://blogi.thl.fi/hyviksi-ja-huonoiksi-havaittuja-ratkaisuja-tyoelaman-epakohtiin
Systeemisen työtavan rantautuminen Suomen lastensuojeluun https://perhejapariterapialehti.journal.fi/article/view/141946/89524
Hyvien käytäntöjen dialogit Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90856/URN_ISBN_978-952-245-638-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://blogi.thl.fi/people/jukka-pyhajoki
https://blogi.thl.fi/tarttuuko-dialogi-omassa-organisaatiossasi
https://lapsenmaailma.fi/blogit/lapselliset-miehet/vieraskyna-iska-mulla-on-epavarma-olo
Toivoa ja toipumista kiintymysssuhteen merkityksen ymmärtämisestä. Vieraana Traumaterapiakeskuksen johtaja Sanna Isosävi, psykologian tohtori, aikuisten integratiivinen ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti sekä EMDR-terapeutti
Miten varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttavat meidän myöhempään hyvinvointiimme? Voiko omaa kiintymyssuhdemallia parantaa tai hoivata aikuisena paremmaksi, ehjemmäksi?
Sanna Isosäviä voisi sanoa kiintymyssuhteiden erityisasiantuntijaksi. Sanna kertoo kiinnostuneensa kiintymyssuhteen merkityksestä työskennellessään lastensuojelussa sellaisten perheiden kanssa, joissa oli pieniä lapsia. Käytännön työ ohjasi kiinnittämään huomiota kiintymyssuhteiden ylisukupolvisuuteen, siihen, miten esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen omien vanhempien kiintymyssuhde vaikutti heidän vanhemmuudessaan.
Sanna Isosävin suosittelemia koulutustapahtumia
Vuoden kriisi- ja traumatyön ’päätapahtuma’ eli kansallinen Kriisi- ja traumakonferenssi 13.-14.11.2025 Helsingissä ja videovälitteisesti. Teemana ’äärirajoilta kohti toivoa – keinoja kriiseistä ja traumoista toipumiseen’. Tärkeä tilaisuus tavata kollegoita ja tulla elpymään ja ravitsemaan itseään.
https://www.kriisijatraumakonferenssi.fi
Kansainvälisesti meritoituneen, superhyvän kouluttajan Nicole Mullerin mentalisaatiopohjainen traumafokusoitu koulutus on saatu nyt Suomeen, 25.-26.8. Traumatisoituneiden lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, joilla on jo perustietoa mentalisaatiopohjaisesta työskentelystä.
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/mbtc-ja-trauma-tyoskentely-traumatisoituneiden-lasten-ja-heidan-traumatisoituneiden-vanhempiensa-kanssa-25-26-8-2025-helsinki
Apua auttajalle -webinaarisarja on ihmistyötä tekevän mahdollisuus rauhassa, turvallisissa puitteissa miettiä omaan taustaan, jaksamiseen ja traumatyön tekemiseen liittyviä teemoja:
https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/apua-auttajalle-koulutus-kevat-2025-webinaari
Traumaterapiakeskuksen tuottamia artikkeleja:
https://traumaterapiakeskus.com/artikkelit
Traumaterapiakeskuksen kustantamia kirjoja löydät täältä, monia löytyy hyvin myös kirjastoista:
https://traumaterapiakeskus.com/tuotteet/kirjat
Tässä linkki kirjaan Traumainformoitu työote, johon Sanna kirjoitti luvun mm. ammattilaisten oman kiintymyssuhteen vaikutuksesta heidän työskentelyssään. Myös tätä kirjaa löytyy hyvin kirjastoista.
https://www.opettajantietopalvelu.fi/Johanna-Linner-Matikka/Traumainformoitu-ty%C3%B6ote.html
Traumatietoinen kohtaaminen lastensuojelussa - Vieraana Veli-Matti Karhu, psykologi ja väitöskirjatutkija
Podcast2024Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ← Kaikki podcast-jaksotJulkaistu 8.4.2024 Ihmissuhteet ja vuorovaikutusLapsuus, perhe ja sukupolvetTraumainformoitu työote Veli-Matti Karhu, psykologi, tohtorikoulutettava ja lastensuojelun moniosaaja kertoo kiinnostuneensa traumatietoisesta työotteesta psykologian opintojensa aikana. Traumatietoisuus sai kiinnittämään huomioita toivon näkökulmaan, ja toi merkityksellisyyttä kaikkiin kohtaamisiin. Jokaisessa kohtaamisessa on Vellun mukaan jotakin hyvää. Veli-Matti Karhu työstää parhaimmillaan väitöskirjaa traumatietoisesta ohjauksesta lastensuojelun sijaishuollossa. … Lue lisää
Lempeä Sisu ja Toivo parantavina voimina - vieraana Sisu-tohtori, ihana Emilia Elisabet Lahti
Emilia Elisabet Lahti on johtajuuden kehittämisen parissa työskentelevä tekniikan tohtori. Tohtorinväitöskirjansa Elisabet teki Sisun hellästä mutta periksiantamattomasta voimasta. Sisu on Elisabetin mukaan moniulotteinen prosessi, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt voivat voittaa henkilökohtaiset haasteensa ja selvitä yli äärimmäisten vaikeuksin, samoin kuin traumasta toipuessa. Henkilökohtainen trauma ohjasikin Elisabet Lahtea tutkimaan sisua ja sen voimaa.
Lempeän, eteenpäin ja toipumaan vievän sisun kautta voi löytää enemmän kuin “vain” toipumista. Traumasta voi kummuta post-traumaattista kasvua, jolloin huomataan, miten äärimmäisen vaikeat kokemukset voivat auttaa synnyttämään entistä syvempää myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan. Tämä voi tapahtua silloin, kun tarvittavat ainekset toipumiseen ovat olemassa taustalla. Silloin trauma ei vedä meitä erilleen itsestämme ja yhteisöstämme, vaan lähemmäs toisiamme.
Sisu on se sisäinen voima, johon kurottaudumme silloin, kun tuntuu että mitään ei ole enää jäljellä.
Näistä linkeistä löydät lisätietoa Elisabet Lahden teksteistä ja puheista:
https://www.sisulab.com/post/research-on-sisu-links-material-articles
https://www.sisulab.com/blog
Kannattaa myös etsiä käsiinsä Elisabetin kirja Gentle power <3 Elisabet Lahti on puhunut mm. Stanfordin yliopiston, TEDx:n, Singularity yliopiston, Accenturen ja Facebookin tilaisuuksissa ja hänen työstään ovat kirjoittaneet Business Insider, The New Yorker ja Forbes. Vuonna 2015 hänet valittiin tuhansien hakijoiden joukosta Singularity Universityn koulutusohjelmaan NASA:n kampukselle Piilaaksoon, jonka ytimessä on teknologian käyttäminen yhteiskunnan merkittävien ongelmien ratkaisemiseen.
Toivoa läheisen itsemurhan jälkeen - vieraana diakoni opiskelija, kokemusasiantuntija Jenni Huikuri
Jenni Huikuri puhui miehensä kanssa puhelimessa, kun linjan toisessa päässä pamahti. Jennin mies oli päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun, itsemurhaan, ajamalla päin vastaantulevaa tukkirekkaa. Seurasi surun ja tuskan täyttämiä päiviä, viikkoja ja vuosia.Lapset pakottivat kuitenkin jaksamaan arjessa, vaikka Jennistä tuntuikin niin pahalta, että hän olisi mieluusti seurannut miestään.
Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Masennusta tai mielenterveyden häiriöitä ei tarvitse pelätä eikä hävetä. Häpeä pitää otteessaan turhaan, apua kannattaa hakea aina, sanoo Jenni, rohkea nainen.
Jenni oli työskennellyt suntiona Mikaelin seurakunnassa, ja nähnyt miten diakoniatyöntekijät kohtasivat kärsiviä ja apua tarvitsevia ihmisiä. Haaveissa eli toive toimia samalla tavalla itsekin. Nyt Jenni on lähes valmis diakoni, ja auttaa itse kipua kantavia kanssakulkijoita.
Haluaisin sanoa kaikille, että toivoa on. Ja että ei ole häpeä hakea apua, jos sitä tarvitsee. Se on se, mitä minä olen yrittänyt kertoa ihmisille, että jos tuntuu pahalta, niin menisi rohkeasti sinne terapiaan. Ja mullekin oli iso kynnys lähteä sinne traumaterapiaan silloin mun puolison kuoleman jälkeen. Mä mietin sitä hirveän pitkään, että no voiks mä nyt mennä sinne. Ja ehkä täällä on ihmisiä, jotka tarvii sitä enemmän kuin minä. Mutta sitten kun mä sinne menin, niin mä huomasinkin, että ei se ollutkaan niin paha juttu.
Kivun ja ahdistuksen kanssa ei tarvitse olla yksin. Apua löytyy, uskalla hakea sitä! Jennin tarina rohkaisee meitä hakeutumaan avun piiriin ja tavoittelemaan unelmia toipumisen jälkeen. Kiitos Jenni mukanaolostasi Traumainformoitu Toivo -podcastissa.
Trauma perheen rikkojana. Vieraana Risto Lappeteläinen, psykologi ja erityistason psykoterapeutti
Vieraana Risto Lappeteläinen, psykologi sekä erityistason psykoterapeutti. Traumatisoituminen ei aina vaadi graaveja tapahtumia. Myös lapsen jääminen vaille vanhempien tukea ja emotionaalista lähellä oloa saa aikaan häpeän kokemusta, ajatusta siitä, että minä en ole minkään arvoinen. Kaikki, mitä olemme kokeneet on ikään kuin jäänyt meidän sisällemme, ytimeen, ja sieltä käsin ne edelleen vaikuttavat meissä.
Arvokkainta, mitä asiakas tai potilas voi asiakassuhteessa on saada kokemus siitä, että hänet on kuultu ja nähty, hänen kanssaan on syntynyt yhteys. Se jo itsessään on usein parantavaa, että koetaan jonkun olevan viimeinkin samalla aaltopituudella. Työntekijän onkin syytä tutkia omaa defensiivisyyttään eli ahdistusherkkyyttään ja siitä aiheutuvia puolustusreaktioita. Traumaa kantava asiakas ei välttämättä kerro kipujaan tällaiselle työntekijälle – hän voi olla lapsuudestaan lähtien oppinut suojelemaan lähipiiriään ja muita omalta pahalta ololtaan. Näin torjunta ja jumittaminen siirtyy myös auttamistilanteeseen. Usein tämä johtuu auttajan ahdistusherkkyydestä, jonka emotionaalista traumaa kantava erittäin helposti aistii.
Lapset voivat kokea saman perheen sisällä kasvamisen hyvin eri tavoilla. Sanotaankin, että perheen jokaisella lapsella on eri äiti ja isä – he kasvavat eri elämäntilanteissa olevien vanhempien hoidossa. Jollakulla sisaruksella voi olla paremmat olosuhteet ja eväät elämälle, vaikka kaikki kasvavat samassa perheessä. Siksi lapset myös kokevat perheen ilmapiirin ja olosuhteet hyvin erilaisilla tavoilla. Emotionaalinen trauma voi toimia ylisukupolvisena taakkana, joka rikkoo myös perheen sisäisiä suhteita.
Meissä vaikuttaa siis eletty ja koettu. Jos joku on esimerkiksi käynyt läpi kipeän kriisin tietyn ikäisenä, voi oman lapsen kasvu samanikäiseksi synnyttää sanatonta pahaa oloa ja ahdistusta. Tällöin tarvitaan lempeää terapeuttista vierellä kulkemista. Paranemista voi toki tapahtua myös arjen ihmissuhteissa, tämä tulee aina muistaa. Silti juuri psykoterapeuttinen työskentely voi olla avain ehyempään huomiseen.
Pirkko Siltala: TAAKKASIIRTYMÄ – Trauman siirto yli sukupolvien
https://www.therapeia-saatio.fi/julkaisujen_tilaus/kirjojen_puffit/siltala_pirkko_taakkasiirtym%C3%A4_2016/
Musiikkiterapia toipumisen tukena. Vieraana Heidi Ahonen, musiikkiterapian professori ja vaativan erityistason psykoterapeutti
Musiikkiterapia toipumisen tukena. Vieraana Heidi Ahonen, musiikkiterapian professori sekä vaativan erityistason psykoterapeutti Torontosta.
Musiikki hoitaa ja parantaa. Se auttaa käsittelemään kipeitä traumamuistoja, ikään kuin auttaa asettamaan niitä järjestykseen, antamalla riittävästi turvaa sietämättömien tunteiden kohtaamiseen. Musiikki koskettaa molempia aivopuoliskoja samanaikaisesti, tämä on erityisen tärkeää emotionaalisen trauman hoidossa. Musiikkiterapeutin kanssa tapahtuva vuorovaikutus on myös merkittävässä roolissa – trauma on usein syntynyt juuri ihmissuhteessa, ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa myös paranemista voi tapahtua.
Musiikki on keino, jolla säätelemme oloamme ja tunnetilojamme. Heidin mukaan musiikki voi toimia lohduttajana, innostajana, hoivaajana tai rohkaisijana, olisikin tärkeä tunnistaa ja osata hyödyntää musiikkia tavoitteellisesti oman hyvinvoinnin tukena!
Tästä pääset tutustumaan Heidi Ahosen työhön ja tutkimuksiin:
https://www.wlu.ca/academics/faculties/faculty-of-music/faculty-profiles/heidi-ahonen/index.html
Kuvataidepsykoterapia toipumisen tukena. Vieraana Katinka Tuisku, psykiatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri ja kuvataidepsykoterapeutti
Kuvataidepsykoterapia toipumisen tukena. Vieraana Katinka Tuisku, psykiatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri ja kuvataidepsykoterapeutti.
Kuvataidepsykoterapia on enemmän kuin luova kuvailmaisu ja psykoterapia yhdessä. Toki myös “pelkkä” arjen kuvailmaisu ja taiteen kokeminen sekä tekeminen on usein hyvin terapeuttista ja kuntouttavaa.
Katinka ajattelee jokaisen kohtaamansa potilaan kantavan mahdollista traumataakkaa, ja haluaa olla omissa kohtaamisissaan sensitiivinen, aina tarjota turvallisen vuorovaikutustilanteen.
On hyvin tärkeää tiedostaa, että ahdistukseen ja tuskaiseen oloon voi vaikuttaa positiivisesti myös kuvallisen ilmaisun keinoin. Taiteella ja kulttuurielämyksillä on myös hyvinvointivaikutuksia. Taideterapia on saanut alkunsa siitä, että kun pelkän keskustelun kautta ei saatu potilaisiin yhteyttä otettiin taiteelliset keinot käyttöön – vuorovaikutusta ei siis syntynyt ilman kuvallisen ilmaisun mukanaoloa.
Kuvataidepsykoterapian on myös osoitettu olevan ikäänkuin tukimuoto, joka saattaa luoda niin paljon turvallisuutta myös kipeiden, sietämättömienkin traumojen työstämiseen, että asiakkaat pystyvät sitoutumaan terapeuttiseen työskentelyyn paremmin.