Vanhemman oman traumataustan vaikutus. Vieraana Anu Miettinen, kasvatuspsykologian asiantuntija (KM)
Anu Miettinen kiinnostui kasvatustieteistä aikoinaan YT-neuvotteluiden jälkeen, ja työt Nokian koulutusorganisaatiossa vaihtuivat uuden alan opiskeluun. Varhaiskasvatuksen opintojen vanavedessä kasvatuspsykologian maisteriopinnot tukivat omaa kasvua vanhempana, kun vanhemmuus nosti myös omaa traumataustaa pintaan. Anun selviytymiskeinona oli tutkia aiheeseen liittyvää teoriaa ja hankkia lisää tietoa omista reaktioista, sekä löytää uusia, hedelmällisempiä tapoja toimia.
Anu on ollut pitkään mukana Suomen trauma ja dissosiaatio-yhdistyksessä eli Disso ry:ssä, ensin sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Nyt hallitustyöskentely on jäänyt taakse. Disso ry keskittyy tukemaan vaikeasta traumatisoitumisesta toipuvia henkilöitä. Vertaistoiminta on yhdistyksen toiminnassa tärkeää ja keskeistä. Anun puheenjohtajuuskauden aikana kehitettiin Disso ry:ssä myös tietoisuusnauha traumatisoitumisesta kärsiville henkilöille. Emotionaalinen traumatisoituminen koskettaa monia, ja on siksikin tärkeää lisätä aiheeseen liittyvää tietoutta ja vähentää häpeää ja stigmatisointia.
Oma vanhemmuus voi nostaa kenellä tahansa eletyt emotionaalisen trauman kokemukset mieleen. Silloin on tärkeää tiedostaa, että kaikki omat reaktiot eivät ole valintoja, vaan hermoston toimintaa. Kun tämän tunnistaa, on helpompi lähteä työstämään omia toimintatapojaan, katkaista ylisukupolvista traumatisoitumisen kierrettä! Halusta auttaa syntyi myös Anun yritys, Traumama.
https://www.disso.fi/
Anu Miettisen omat sivut:
https://www.traumama.com
ACE- eli lapsuuden ajan haitalliset kokemukset ja niiden merkitys hyvinvoinnille. Vieraana Taina Laajasalo, THL tutkimusprofessori, oikeuspsykologian dosentti, psykologian tohtori
Tutkimusprofessori Taina Laajasalo työskentelee erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suuri osa ajasta kuluu ACE-tutkimuksen parissa.
ACE-tutkimus (Adverse Childhood Experiences) on lapsuuden ajan haitallisten kokemusten tutkimusta, jossa tutkitaan ja pyritään ehkäisemään haitallisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten väkivallan, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien sekä laiminlyönnin vaikutuksia lapsiin.
Myös vanhempien riitaisa ero, jossa lapsi jää riidan välikappaleeksi voidaan katsoa olevan ACE-kokemus. Kun ACE-tutkimus alkoi joitakin kymmeniä vuosia sitten, tarkasteltiin lähinnä kodin olosuhteita, mutta nykyään tiedostetaan myös esimerkiksi koulukiusaamisen ja kodin ulkopuolisten kaltoinkohtelun negatiivinen merkitys lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille. ACE-tutkimuksen kautta on tullut selvästi ilmi, että kasautuessaan ACE-kokemukset lisäävät voimakkaasti riskiä esimerkiksi myöhemmille mielenterveyden häiriöille, päihdehäiriöille ja itsetuhoisuudelle mutta selvästi myös esimerkiksi syövälle ja sydänsairauksille. Myös akateemisille taidoille ACE-kokemuksista on selvää haittaa. ACE-kokemukset ovat siis myös iso kansanterveydellinen haitta. Monella tällä hetkellä huonosti voivalla lapsella tai aikuisella on taustallaan nimenomaan kasautuneita ACE-kokemuksia.
– Toivo toimii kuitenkin puskurina ACE-kokemuksia vastaan. Toivo voi auttaa selviämään vaikeistakin kokemuksista, Taina Laajasalo sanoo.
ACE-kokemukset eivät ole myöskään suoraan deterministisiä, on tärkeää tiedostaa että suoraan nämä eivät automaattisesti vaikuta haitallisesti.
– Ja se yksikin turvallinen aikuinen lapsen tai nuoren elämässä voi riittää kumoamaan haitallisten lapsuuden ajan kokemusten vaikutuksia.
Linkkejä, joista löytyy lisätietoa ACE-kokemuksista:
https://acelife.fi
https://sites.utu.fi/finnbrain
https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/lapsuuden-haitalliset-kokemukset-ace—tasmallinen-mittari-vai-elamanhistorian-tyokalu-
https://traumainformoitu.fi/ace-tapahtumat-ja-niiden-merkitys/
https://psykologilehti.fi/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-seuraamukset-ja-mekanismit%EF%BF%BC
https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/haitalliset-lapsuudenkokemukset-elamankulussa-pitkan-aikavalin-seuraukset-ja-vaikuttavat-ehkaisyn-keinot-acelife-
https://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/
Taina Laajasalon tutkijasivu, josta löytyy linkkejä Tainan julkaisuihin:
https://thl.fi/thl/organisaatio/osastot-ja-yksikot/turva/turva-ja-suojelu/henkilosto/taina-laajasalo
Hermollisesti herkän hyvinvointi. Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi, PsL yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, ekoterapeutti, jungilainen coach ACC (ICF)
Hermollisesti herkän hyvinvointi. Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi, PsL yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, ekoterapeutti, jungilainen coach ACC (ICF)
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Nina_2025.jpg
Nina Pyykkönen kertoo erittäin asiantuntevasti hermostollisesta herkkyydestä eli erityisherkkyydestä. Synnymme tietynlaisella temperamentilla varustettuina, mutta meihin vaikuttaa myös ympäristössä koettu hyvä ja paha.
-On tärkeää luoda tilanteita, joissa ihmisten välinen yhteys mahdollistuu, näin myös toipuminen voi alkaa, Nina sanoo.
-Lapsuuden aikaisen traumatisoitumisen vaikutusta voidaan verrata jopa vammautumiseen. Mutta siitä on mahdollista toipua! Oman hermostollisen herkkyyden ymmärtäminen voi auttaa ja tukea toipumista merkittävästi. Me olemme muovautuvia, kykeneviä toipumaan.
Linkkejä, mistä löytää lisätietoja:
www.mentalisaatio.fi
Koulutuspäivät hermostollisen herkkyyden kirjosta:
https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-mielenterveystyossa
https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-tyoelamassa
Uutiskirjeen tilaus kiinnostuneille:
https://mailchi.mp/61257358d4f3/suomen-mentalisaatioinstituutti
Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. (2025). Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourander (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Printon: Tallinna.
Pyykkönen N, Alfthan N (2024). Mentalisaatio ihmissuhteissa -kortit. Reuna Publishing House Oy. 1. painos.
Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023.
Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo.
Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.
Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä. Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.
Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020.
Pyykkönen N (2018). Mentalisaatio huostaanotetun lapsen kehityksen tukena. Julkaisussa Niemi-Järvinen P, (Toim.) (2020). Iskä, äiskä, omahoitsu ja mä siltaa rakentamassa. Perhekeskeisen asiakastyön käsikirja lastensuojelun ammattilaisille. Pelastakaa Lapset ryn julkaisusarja nro 26.
Pyykkönen N. (2017). Episteeminen luottamus kehityksen mahdollistajana. Kliininen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Teoksessa: Laitinen, I. & Ollikainen, S. (toim.) Mentalisaatio. Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, 2017.
Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2016). Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä. Perheterapia 1/2016. Suomen mielenterveysseura. Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131 (11): 1050-7. Laitinen, I., Ollikainen, S., Kalland, M., Keinänen, M., Guðrún Kristmannsdóttir, Laitila, P., . . . Pyykkönen, N. (2017). Mentalisaatio: Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö.
Lyhyt johdatus traumatietoisuuteen
Aster Hedman, sosiaalityön maisteriopiskelija, kouluttaja, traumaselviytyjä, Traumainformoitu Toivo -podcastin host
Traumatisoitumista ei tarvitse pelätä. Riittävällä tuella ja avulla voi hyvinkin kipeästä asiasta syntyä kaunista ja hyvää.
Trauma voitaisiin hyvin yksinkertaistaen määritellä niin, että kyseessä on pelon kokemus, jonka aikana ei olla saatu riittävää tukea ympäristöltä, eli koemme riittävästi pelkoa ja avuttomuutta yhdessä. Ei tarvitse olla jotakin graavia, tarkkarajaista tapahtumaa jotta ihminen traumatisoituu, tästä hyvänä esimerkkinä on niin sanottu kehityksellinen trauma, josta meillä oli tällä kaudella kertomassa Juha Klaavu. Juhan jaksoa pääsee kuuntelemaan tästä: https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/
Traumatisoituminen voi vaikuttaa erityisesti paitsi yksilön stressinsäätelykykyyn, myös muistiin ja toimintatapoihin yleensäkin. Pääset lukemaan emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta kognitiivisille toiminnoille tästä: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/
Traumainformoidun ajattelutavan mukaan ihminen toimii aina ymmärrettävästi, normaalilla tavalla suhteessa kaikkeen siihen epänormaaliin, mitä hän on joutunut elämässään aikaisemmin kokemaan. Esimerkiksi päihdeongelma nähdään traumainformoidun ajattelutavan mukaan seurauksena jostakin aikaisemmin koetusta, ei välttämättä syynä, joka yksistään voitaisiin hoitaa pois, ja ongelmat tällöin helpottuisivat.
Täältä löydät lähteet, joita Aster käytti jakson aiheissa:
Bartlett, J. & Steber, K. (9.5.2019). How to implement trauma-informed care to build resilience to childhood trauma – child trends. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends
Bath, H. (2015). The three pillars of traumawise care: healing in the other 23 hours. Reclaiming children and youth. Winter 2015, volume 23, number 4. Saatavilla https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907
Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus.
Brunzell, T., Stokes, H. & Waters, L. (2015). Trauma-informed positive education: Using positive psychology to strengthen vulnerable students. Contemp School Psychol (2016) 20:63-83. California Association of School Psychologists. DOI 10.1007/s40688-015-0070-x.
Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books
Covington. S.S. (2008) Women and Addiction: A Trauma-Informed Approach, Journal of Psychoactive Drugs, 40:sup5, 377-385, DOI:10.1080/02791072.2008.10400665
Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic
Elomaa, A-P. (2016). Immunomodulatory changes in depression, adverse childhood experiences and sleep disturbances. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0
Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group. (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173
Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen psykologian jäljillä. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara. (toim). Positiivisen psykologian voima (S. 224-243). Jyväskylä: PS-kust
Traumatietoinen lastensuojelu - Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti
Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla.
–Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii.
–Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää.
– Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa.
– Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa – niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo.
– Traumatietoinen työskentely ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.
Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa:
Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/
Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/
Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.
Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä.
Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.
Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA..
Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/
Sukupolvien taakasta turvaksi - vieraana Aino Juusola, trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti
Aino Juusola työskenteli pitkään oikeuspsykologina, tutkien erityisesti lapsiin kohdistuneita rikoksia. Toimiminen lasten kokeman kivun äärellä ohjasi Ainoa traumainformoidun orientaation ja traumatyön pariin hänen huomatessaan, millaisia kokemuksia tekojen taustalla usein oli. Nyt Aino Juusola onkin trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti.
Aino kirjoitti kirjan Taakka vai turva — mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta pohtiessaan niitä tarinoita, joita suvuissa on kuljetettu mukana. Suvun tarinat — niin kipeät kuin kantavatkin — vaikuttavat meihin vielä tänä päivänä, näkyen esimerkiksi suhtautumisessa itseemme ja maailmaan, valintoihin ja toimintatapoihimme. Mukana tarinoissa voi kulkea myös ylisukupolvista traumaa.
“Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi tulee jonkun kannettavaksi” on vanha, edelleen hyvin paikkansa pitävä sanonta.
Taakkasiirtymä syntyy, kun jossain kohtaa sukupolvien ketjua jää kipua käsittelemättä. Voi olla, että kivun tai häpeän alkuperäisellä kokijalla ei ole ollut tarpeeksi tilaa trauman käsittelylle, tai työvälineitä siihen. Silloin tuska on jouduttu painamaan jonnekin todella syvälle piiloon. Tällainen taakkasiirtymä voi helposti siirtyä seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi ja kannettavaksi. Esimerkiksi se, miten kasvavaan, uuteen sukupolveen on suhtauduttu, miten heitä on pystytty tukemaan tai miten heidät on nähty, vaikuttaa todella paljon siihen, millaisia taakkoja eteenpäin siirtyy. Kyseessä ei ole tarkoituksella tehty asia, vaan enemmänkin kyse on siitä, että jotain sanomatonta ei ole kyetty yhdessä jakamaan ja käsittelemään.
Ihmisiä ei järkytä niinkään se, mitä sanotaan, vaan se, miten asia sanotaan ja miten tätä sanottua tulkitaan. Ylisukupolvisiin, kipeisiin tarinoihin liittyy usein valtavan suuri lataus. Silloin se, mitä kerrotaan ei olekaan se järkyttävin osuus. Kertomisen tapa ja siihen sisältynyt lataus ja tunnelma on merkittävää.
Omaa tarinaa — samoin kuin suvunkin tarinaa — voidaan alkaa kirjoittamaan ehjemmäksi. Kun ihminen alkaa pohtia, mitä hän itsestään ja itselleen kertoo, se vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon jokin asia palvelee omaa hyvinvointia. Myös sitä on tärkeää pohtia, miten pystyy antamaan itselleen anteeksi, ja onko oma suhtautuminen itseen joustavaa ja lempeää.
Vaikka omaa tarinaansa saisi työstettyä ja käsiteltyä, silti suvun taakat ja koettu elämä kulkevat jossain määrin meillä mukana. Mutta kun me tulemme tietoisemmiksi niistä, myös taakkojen käsittely voi helpottua. Kun emme enää ole suvun kipujen “armoilla”, vaan oma ääni kuuluu tarinassamme voi toipumista todella alkaa tapahtua. Myös mennyttä voi tarkastella sen pohjalta, mitä toimijuutta meillä on ollut, niissä hyvin vaikeissakin tilanteissa. Tämän huomaaminen auttaa eteenpäin, kun huomaa että siellä lamaantumisen ja väärien valintojen keskellä valitsin tilanteeseen sopivan parhaan mahdollisen tavan toimia, ja sen avulla selvisin, säilyin hengissä. Silloin saamme voimia katsoa itseämme rakkauden katseella.
Aino Juusolan tekstejä löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:
Seksuaaliväkivaltatyön perusteet https://www.julkari.fi/handle/10024/147779
Lasten haastattelu lastensuojelussa https://www.ps-kustannus.fi/Sauli-Hyvärinen/Lasten-haastattelu-lastensuojelussa.html
Lisäksi Aino Juusola on kirjoittanut seuraavat kirjat:
Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita
Taakka vai Turva? Mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta
Traumasta eväitä toipumiseen - vieraana Teemu Vesterinen, stand up koomikko
Teemu Vesterinen, stand up koomikko ja TRE-ohjaaja on tuonut omia kipeitäkin kokemuksiaan Trauma-nimiselle stand up kiertueelle.
-Trauma on tullut lähelle, vienyt paljon tilaa elämästä viime vuosina. Siitä muodostui pikkuhiljaa idea, että teen traumasta shown. Kun kertoo jostain asiasta muille, siinä samalla itsekin prosessoi juttuja, sanoittaa itselleenkin sitä traumaa vähän eri puolilta samalla, Teemu kertoo.
-Joitain vuosia sitten havahduin siihen, että tästähän mun elämässä on ollut jossain määrin aina kysymys. Ymmärsin, että jossain määrin kaikki nämä oireet ja ominaisuudet, joita minussa on ja on aina ollut, että niistä piti alkaa ottamaan enemmän selvää, hakeutua hoitoon. Matka ei ollut helppo, se oli pitkä ja vaikea, ja mukaan mahtui paljon epätoivoa ja tuskaa, hän jatkaa.
Teemun ymmärrettyä, mitä emotionaalinen trauma on, ja mitä se seuraukset ovat hän alkoi saamaan omaan tilannettaan enemmän “hallintaansa” ja toipuminen alkoi. Oikean tiedon saamisella olikin hyvin suuri merkitys toipumiselle.
Teemu opiskeli osana omaa toipumisprosessiaan TRE-ohjaajaksi. TRE on menetelmä, jossa traumaa tai jännitystä vapautetaan kehosta tarkoituksellisesti, tietoisesti aiheutetun tärinän avulla.
Linkit Teemu Vesterisen nettisivuille, keikkakalenteriin:
https://www.teemuvesterinen.com/keikat-ja-muut-tyoumlt.html
Instagram: @vesterisenteemu
Facebook: https://www.facebook.com/standupkoomikkoteemuvesterinen
Kehityksellinen trauma ja toivon löytyminen - vieraana Juha Klaavu, psykoanalyyttinen psykoterapeutti, jungilainen psykoanalyytikko
Juha Klaavu, Lapsuuden kehityksellinen trauma -kirjan kirjoittaja ja psykoanalyyttinen psykoterapeutti (Valvira, Kela, EFPP), Jungilainen psykoanalyytikko (C.G.Jung Institute Zürich, FEGAP, IAAP) kiinnostui jo psykoterapeutti-uransa alussa emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta ihmiseen ja ihmisen hyvinvointiin. Varmasti jokainen psykoterapeutti kohtaa trauman jälkiä ihmisessä, mutta Juhaa alkoi erityisesti kiinnostamaan kehityksellinen trauma.
Juha kertoo kehityksellisen trauman syntymisen olevan mutkikas prosessi:
— Trauman ajatellaan olevan yksittäinen tapaus, joka ylittää ihmisen sietokyvyn, josta seuraa eri tasoilla ilmeneviä psyykkisiä, ruumiillisia, hermostollisia ongelmia. Toki traumaattiset kokemukset voivat olla toistuvia, traumaattiseen lapsuuteen mahtuu usein monia traumaattisia kokemuksia.
— Kehityksellinen trauma on nimenomaan kehitys-vuorovaikutussuhteisiin liittyvä trauma, joka alkaa elämän ensimmäisen vuoden aikana suhteessa äitiin, siitä kerroksittain rakentuen myös muihin tärkeisiin ihmisiin. Eli aina tulee kerroksia lisää, mutta ydin on ihan siinä dyadissa äidin ja vauvan välillä. Jos vauvaa tai lasta ei emotionaalisesti nähdä, kuulla tai kohdata, vauvan kokemus on, että minut on hylätty. Hylkääminen voi olla fyysistä, äidin poissaoloa. Tai vaikka äiti olisi fyysisesti läsnä, mutta vauva ei saa emotionaalista läsnäoloa, vaan pelkkää mekaanista hoitoa tätä seuraa emotionaalisen hylkäämisen kokemus, josta alkaa muodostua väärä identiteetti. Ihminen yleensä alkaa ajatella olevansa arvoton, valuvikainen, jotenkin viallinen, paha, häpeällinen, että kaikki ajatukset, olemus, kaikki on huonoa, väärää, häpeällistä ja ihminen on mystisesti kaikkein pahaan syypää. Eli kehityksellinen trauma vaikuttaa identiteettiin, minuuden kehitykseen, Juha kertoo.
Monet kehityksellisestä traumasta kärsivät ihmiset ovat käyneet läpi jopa useita psykoterapiaprosesseja löytämättä itselleen apua. Tämän seurauksena olo on voinut entisestään heiketä, varsinkin jos on muodostunut kokemus että on niin “huono, että edes psykoterapia ei voi auttaa”. Vasta kun ymmärrys nimenomaan kehityksellisen trauman ja sen minätilojen merkityksestä ja toipumisesta alkaa kehittyä, voi toipuminen alkaa.
Ymmärrystä kehityksellisestä traumasta ja muista traumoista olisi hyvä olla varhaiskasvatuksen, koulun ja lastensuojeluyksiköiden puitteissa sekä psykiatrian osastoilla ja muualla, erityisesti tietenkin kodeissa.
Täältä löydät lisätietoa jaksossa esiin nostetuista asioista sekä Juha Klaavun työstä ja ajatuksista:
https://www.jormatahka.com/hoito-treatment/
https://www.youtube.com/@JuhaKlaavu
https://www.klaavu.fi/
https://www.instagram.com/lapsuudenkehityksellinentrauma/
https://www.facebook.com/psykoterapeutti.juhaklaavu.9/
http://www.klaavu.fi/
Luentoja kehityksellisestä traumasta ja Jungilaisuudesta youtubessa:
https://www.youtube.com/@JuhaKlaavu
Tutustu kirjaan Lapsuuden kehityksellinen trauma:
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/lapsuuden-kehityksellinen-trauma/4428065
Podcast kehityksellisen trauman vaikutuksista työelämässä:
https://podcasts.bcast.fm/e/xnv3lpq8-kehityksellinen-trauma-vaerittaeae-ihmisen-maailman-vaeaerin-vieraan-juha-klaavu
Katso infoa alkavista terapiaryhmistä:
https://juhaklaavu.liquidblox.com/Ryhmapsykoterapia+-+Juha+Klaavu
Trauman vankina- vieraana "vankilapomo" Kaisa Tammi
Kaisa Tammi kertoo trauman vankina elämisestä, siitä, miten vankilat on usein traumatisoituneiden, kipua kokeneiden ihmisten keskittymiä. Vankilanjohtajan työssä ihmisten pahoinvointi tuli käsinkosketeltavaksi.
Kaisan mukaan Suomessa on noin 3000 tällä hetkellä vangittua ihmistä, ja heistä ei kai juuri löydy ketään, jolle ei olisi jotakin epäsuotuisaa tapahtumaa elämän varrella sattunut. Viimeistään oma rikos yleensä on todella poikkeava kokemus. Samalla Kaisa muistuttaa, että ei väheksy aikuisen ihmisen valintojen arvoa. Jokaisella on aina vastuu omista valinnoista.
On kuitenkin paljon asioita, jotka kaventavat ihmisen kykyä tehdä valintoja. Kaikista vangeista noin joka viides vanki oli lapsena tullut kotona pahoinpitelyksi. Joka neljäs vanki on tullut sijoitetuksi perheensä ulkopuolelle, ennen kuin on täyttänyt viisitoista vuotta. 10 prosenttia vangeista on kokenut lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä. Naisvangit näyttäytyvät tässä vielä enemmän kärsineinä, heillä seksuaalisen hyväksikäytön kokeminen on vielä paljon paljon yleisempää. Tässä valossa tarkasteltuna tulee selvästi ilmi se, miten tärkeää olisi toimia ennaltaehkäisevästi niin, että ihmiset voisivat kokonaisvaltaitaisesti terveemmin juuri tärkeinä varhaisvuosina.
Kaisa Tammi onkin halunnut johtajana panostaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin edes vankilassa. Hyvinvointi on myös turvallisuuskysymys — jos vangit voivat paremmin, vankilassa on kaikilla turvallisempaa.
Useilla elinkautisvangeilla on Kaisan mukaan tarve alleviivata sitä, että heillä on ollut todella hyvä ja turvallinen lapsuus. Miksi? Tämä on Kaisan mukaan todella erityistä ja pohdituttuvaa, ja olisikin mielenkiintoista, jos joku lähtisi tarkemmin tutkimaan asiaa, koska Kaisa ajattelee että tuo ei ehkä ole ihan koko totuus.
Toivon löytymisen huomaa Kaisan mukaan siitä, että menneisyydessä koettu tuska käynnistää halun työskennellä ja nähdä vaivaa paremman tulevaisuuden eteen. Että enää ei jäädä menneisyyden ja trauman vangiksi, vaan tehdään töitä toipumisen eteen. Silloin toivo on löytynyt. Toivo on mielettömän tärkeää, se ohjaa meitä parempaan huomiseen.
Trauma perheen rikkojana. Vieraana Risto Lappeteläinen, psykologi ja erityistason psykoterapeutti
Vieraana Risto Lappeteläinen, psykologi sekä erityistason psykoterapeutti. Traumatisoituminen ei aina vaadi graaveja tapahtumia. Myös lapsen jääminen vaille vanhempien tukea ja emotionaalista lähellä oloa saa aikaan häpeän kokemusta, ajatusta siitä, että minä en ole minkään arvoinen. Kaikki, mitä olemme kokeneet on ikään kuin jäänyt meidän sisällemme, ytimeen, ja sieltä käsin ne edelleen vaikuttavat meissä.
Arvokkainta, mitä asiakas tai potilas voi asiakassuhteessa on saada kokemus siitä, että hänet on kuultu ja nähty, hänen kanssaan on syntynyt yhteys. Se jo itsessään on usein parantavaa, että koetaan jonkun olevan viimeinkin samalla aaltopituudella. Työntekijän onkin syytä tutkia omaa defensiivisyyttään eli ahdistusherkkyyttään ja siitä aiheutuvia puolustusreaktioita. Traumaa kantava asiakas ei välttämättä kerro kipujaan tällaiselle työntekijälle – hän voi olla lapsuudestaan lähtien oppinut suojelemaan lähipiiriään ja muita omalta pahalta ololtaan. Näin torjunta ja jumittaminen siirtyy myös auttamistilanteeseen. Usein tämä johtuu auttajan ahdistusherkkyydestä, jonka emotionaalista traumaa kantava erittäin helposti aistii.
Lapset voivat kokea saman perheen sisällä kasvamisen hyvin eri tavoilla. Sanotaankin, että perheen jokaisella lapsella on eri äiti ja isä – he kasvavat eri elämäntilanteissa olevien vanhempien hoidossa. Jollakulla sisaruksella voi olla paremmat olosuhteet ja eväät elämälle, vaikka kaikki kasvavat samassa perheessä. Siksi lapset myös kokevat perheen ilmapiirin ja olosuhteet hyvin erilaisilla tavoilla. Emotionaalinen trauma voi toimia ylisukupolvisena taakkana, joka rikkoo myös perheen sisäisiä suhteita.
Meissä vaikuttaa siis eletty ja koettu. Jos joku on esimerkiksi käynyt läpi kipeän kriisin tietyn ikäisenä, voi oman lapsen kasvu samanikäiseksi synnyttää sanatonta pahaa oloa ja ahdistusta. Tällöin tarvitaan lempeää terapeuttista vierellä kulkemista. Paranemista voi toki tapahtua myös arjen ihmissuhteissa, tämä tulee aina muistaa. Silti juuri psykoterapeuttinen työskentely voi olla avain ehyempään huomiseen.
Pirkko Siltala: TAAKKASIIRTYMÄ – Trauman siirto yli sukupolvien
https://www.therapeia-saatio.fi/julkaisujen_tilaus/kirjojen_puffit/siltala_pirkko_taakkasiirtym%C3%A4_2016/